Inside out

The biggest lie you ever told 
Ei ole vielä tullu tarvetta kertoa isoa valhetta, onneks

Your biggest fear about growing old
Se, etten kerkeä kokea ja tehdä kaikkea ennenku on liian myöhäistä, se, etten onnistu toteuttamaan mun unelmia, se, että menetän mun toimintakyvyn ja jään muiden armoille ja autettavaks

The longest night you ever spent 
Olin kolmetoista ja mulla oli uus luokkakaveri yötä. Olin nukkunu ehkä pari tuntia ku heräsin ihan jäätävään pääkipuun. Mä en ollu siihen astisten elämäni aikana juuri syönny särkylääkkeitä, joten tottumattomana ja tietämättömänä en uskaltanu mennä omin päineni lääkekaapille, mut en myöskään halunnu mennä herättämään äitiä, koska koin olevani liian vanha sellaseen. Mun pää oli niin räjähtämispisteessä, et menin meidän pesuhuoneeseen, jossa hakkasin päätä kylmää lattiaa vasten. Siellä sain nukuttua pikku pätkiä, mut se yö tuntu kestävän ikuisuuden. Lopulta ku äiti heräs menin pyytämään särkylääkettä, jonka ottamisen jälkeen jostain syystä oksensin ja se kipu katos ihan yhtäkkiä. Niin ja sen vielä lisään et alkoholilla ei tosiaankaan ollu osuutta asiaan.

The angriest letter you never sent
''Mikä piru niitä teidän pöllöjä vaivaa kun mun kirje ei oo tullu perille!!!!!11''

eiku....

The boy you swore you’d never leave
Pojat haisee ja niistä saa poikapöpöjä

The one you kissed on New Year’s eve
''Enää suutelen pullon kaulaa''

The sweetest dream you had last night
Mun ja erään ihmisen välit oli niinku ennen

Your darkest hour
Se, kun piti vaan kiristellä hampaita, puristaa nyrkkejä yhteen ja oottaa

Your hardest fight
Se ku menin 2011 kirjottaan facessa jotain tyyliin, et jääkiekko on paskaa. Noei en mä oikeesti tiä.

The saddest song you ever heard
Leevi & the Leavings - Vanha koulukuva on ainaki yks surullisimmista, mitä oon kuullu

The most you said with just one word
Tällaisissa tapauksissa se on ehkä se katse, joka puhuu enempi ku sana

The loneliest prayer you ever prayed
''Auta''

The truest vow you ever made
Meinattiin kerran tehä mun ala-asteen parhaan kaverin kans verivala. Sillä oli jo keittiöpuukko kädessä, mut mä jänistin. Se on ainut kerta ku oon yrittäny minkään maan valoja, ehkä alttarilla sitte joskus jotain.

What makes you laugh?
Voi vaikka mikä!

What makes you cry?
Epäoikeudenmukaisuus, maailman pahuus ja elämäahdistus

What makes you mad?
Yllämainitut. Lisäksi eläinrääkkäys, lasten kaltoinkohtelu, ihmisten aivottomuus...

What gets you by?
tämä.  Eikujoo ei mitään sittekään.


Your highest high
Onneksi tähän ei voi vastata vaan yhtä

Your lowest low
Eikä tähänkään, mut se ei oo ehkä sitte se ''onneksi''

2013

YSTÄVÄT/IHMISSUHTEET:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? - Voi useammankin :)
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - No aika paljoki... Ainaki oon muuttanut ja asunut Tampereella, murtanut luun, opiskellu yliopistossa, menettäny isovanhemman. Näin muutaman mainitakseni
3. Olitko ihastunut tämän vuoden aikana? - En ainakaan muista olleeni, joten tuskinpa on ketään tiettyä ollut mielesä :) (paitsi se prinssi Harry nyt aina vain)
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? - ääää en osaa valita! Kokonaisuudessaan kevät Koivuhaassa oli mahtava mut ystävänpäivästä siellä jäi kivat muistot. Ja vapputalentista! Se tunne ku sai lukea päässeensä yliopistoon oli myös mieletön. Pmmp:n keikka kesällä oli huikee. Sit kaikki nää yliopistoriennot, mut erityisesti fuksiaiset oli mahtavat. Sain myös kummitytön ja mulla oli kunnia toimia sylikummina, joten ristiäiset oli kans yks vuoden kohokohta. Niin ja kesäteatteri nyt kokonaisuudessaan oli huippu mut erityisesti päättäjäiset jäi mieleen. Nyt tuli jo aika monta :D

SINÄ:

5. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? - Tavallaan joo. Oon itsenäisempi, itsevarmempi ja rohkeampi. Jotenki on myös samaa aikaa sekä aikuisempi, että lapsellisempi olo ku ennen :D
6. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? - Haha, en.
7. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? - KAHESTI!
8. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? - Enen
9. Jouduitko tappeluun? - Tavallaan joo, mut tavallaan menin ite mukaan mutsiis joo kai.
10. Teitko mitään luvatonta vuoden aikana? - Ainakin kävelin pari kertaa päin punasia. Maalaistyttö kaupungissa hehe. Tosin nykyään en periaatteestakaan halua tehä sitä.
11. Joitko "perseitä"? - Saatoin joskus ottaa yhden liikaa... :)
12. Teitkö jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? - En jaksa kovin kauan katua mitään, koska eipä ne asiat sillä parane.
13. Mitkä asiat vuodessa olivat tärkeitä ? - Kodin ja perheen merkitys on kasvanut tän vuoden aikana huimasti sekä siks, että ite asuu nyt kauempana, mutta myös menetysten ja vastoinkäymisten takia.
14. Muutuitko jotenkin, miten ? - Leikkasin otsatukan. No ei täsä nyt ehkä ihan tota haettu, mut musta vastasin tähän jo tuola ylempänä. Hölmö kysymys :D
15. Haluaisitko muuttaa jotain? - Muutaman ihmisen käytöstä ja ajattelumaailmaa ehkä. Ja vähän omaaniki
16. Opitko uutta? - Voi vaikka mitä!
17. Kaduitko jotain? - Tähänki oon kyllä mielestäni vastannu, mut en voi poistaa näitä ku sit menis numerointi sekasi :D
18. Olisitko jättänyt jotain tekemättä? - Valitettavasti kyllä.
19. Olisitko tahtonut tehdä jotain mitä et tehnyt? - Eipä oikeestaan oo mikään tekemätön jääny kaiveleen. Oisin ehkä voinu siivoo kämpän paremmin ennenku lähin kotia loman viettoon :D
20. Tahtoisitko elää jonkun päivän uudestaan? - En ehkä kokonaisia päiviä, mut joihinki hetkiin ois kiva palata.
21. Olisitko tahtonut jättää jonkun päivän elämättä? - En mää ny nii. En ollu koko vuonna ees sairas (ei ees yhtä ainutta flunssa woohoo!) ni ei oo siihenkään tuhlautunu aikaa.

KOULU:

22. Opiskelitko hyvin viimeisen vuoden aikana? - Varmaan ala-asteella opiskellu viimeks näin hyvin! Oon saanu motivaation kohalleen :)
23. Paras ja huonoin numerosi? - No määhän oon saanu vasta kahesta kurssista numeroarvion (muut on hyväksytty/hylätty), joten paras on lapsen arki -kurssin 4 ja huonoin enkun 3.
24. Oliko sinulla koulussa kavereita? - Juujuu sekä koulussa, jossa olin avustajana, että yliopistolla :)
25. tapahtuiko koulussa jotakin hirveää? - Ei kummassakaan
26. Kiinnostiko koulu? - KYLLÄ! Rakastan mun opintoja :D

IHMISET:

27. Kenen kanssa vietit aikaa eniten? - Varmaan äitin, ku koko kevään ajelin sen kaa 40min työmatkaa eestaas ja muulloinki oon ollu sen kaa :)
28. Keiden kanssa oli vuoden parhaat muistot? - En jaksa alkaa luetella, koska tästä listasta tulis pitkä kö näläkävuosi
29. Tapasitko uusia? - Paljoki
30. Riitelitkö usein? - En
31. Rakastuitko? - En
32. Petyitkö ihmisiin? - Tavallaan joo
33. Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa kenenkään kanssa? - Joo ainaki mun serkun Satun ja lukioporukan ja nii. No tänä vuonna ehtii korjata tilanteen :)
34. Tuliko kenestäkään vanhasta ystävästä tärkeämpi? - En tiä tuliko tärkeempi, mut kauas lähtiessä niiden arvon vasta tajus kunnolla.

MUISTOJA:

35. Matkustelitko? - Kerran kävin Virosa
36. Ulkomailla vai kotimaassa? - No sielä Virosa tosiaa
37. Kävitkö festareilla? - Kalajoen juhannuksesa joo xD
38. Jokin surullinen asia? - Pappan ja mummun kuolemat
39. Laivalla ? - Juujuu  matka Viroon taittu kyseisellä kulkuvälineellä
40. Miiteissä? - Nääh, ei oo mun juttu
41. Rannalla? - Kerran kävin Ohtakarisa enkä voinu uija sen typerän varpaan takia :(
42. Parhaat muistot? - Luettelin näitäki jo tuola alusa :D

RANDOM:

43. Kuka oli paras uusi tuttavuus? - En halua laittaa järjestykseen, mutta täysin uusia tuttavuuksia tälle vuodellehan oli nuo Tampereen kamut, joten ne sitte. Kaikki :)
44. Piditkö uuden vuoden lupauksesi? - En tainnut tehdä sellasta
45. Synnyttikö kukaan läheisesi? - Muutamille serkuille tuli lapsia :)
46. Kuoliko kukaan läheisesi? - Toinen mummu ja toinen pappa
47. Missä maissa kävit? - No sielä Virossa hehe
48. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, mitä et saanut vuonna 2013? - No tota opiskelupaikka luokanopettajaks ois ihan jees ja kunnon kesätyöt ja no se mies ois ihan jees :D Niin ja pääsisin vihdoin mun painotavoitteeseen!
49. Mikä oli vuoden 2013 suurin onnistuminen? - Se, et onnistuin saamaan itselleni kavereita ja sosiaalista elämää Tampereella. Pidin myös elämäni ekat oppitunnit ja selvisin niistä hengissä! Tää siis tapahtu jo keväällä. Niin ja onnistumiseks vois sanoa myös sen, et tajusin mitä haluan tehä isona.
50. ...Ja suurin epäonnistuminen? - No ainaki kusin sen luokanopen soveltuvuuskokeen, mut jotenki en osaa pitää sitä epäonnistumisena ku kerran pääsin kuitenki opiskelemaan. Mokailin mää aika pahasti joittenki ihmisten suhteen ja osasta en vieläkään tiä onko ne ok asian kans vai mikä on homman nimi :(
51. Kärsitkö vammoista? - Alkuvuoden olin ihan vammatta, mut sit kesällä mursin mun varpaan ja nyt syksyllä tiputin lautasen jalalle nii et se oli pirun kipee yli viikon ja sit vielä ennen joulua potkasin äitin kahvakuulaa (vahingossa yllättäen) ja mun varvas parka turpos ja oli kipee. Se on kyl vieläki vähä arka. Tää on ollu kova vuosi mun vasemmalle jalalle :/
52. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Kokovartalopeili! Ja punaset housut vaikka ne onki nyt jo vähä löystynny... Eiku höh ostinki ne jo 2012 eli vastaus on tuo peili
53. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? - Alkuvuodesta vaatteisiin, nyttemmin elämiseen.
54. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? - On niin eri elämäntilanne, etten osaa verrata. Viime vuonna tähän aikaan olin keskellä elämäni vuotta avustajana (oikeesti se oli nii mahtavaa aikaa) ja nyt oon just alottanu yliopistossa ja viettäny sielä elämäni parasta aikaa myöskin.
55. Lihavampi vai laihempi? - Ehkä vähän laihempi
56. Rikkaampi vai köyhempi? - Rahallisesti ainaki vähä köyhempi mut en onneks paljoa.
57. Mikä oli paras lukemasi kirja? - Voi luinkohan mää juuri ollenkaan viihdemielessä :/ Noita Stephen Kingin novellikokoelmia tuli kyllä vedettyä muutama ja ne oli mainioita!
58. ...Entä musiikillinen löytösi? - Löysin Beatlesin uudestaan
59. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? - Öööööö varmaan toi The Butler, jonka kävin kattoo leffassa
60. Mitä teit syntymäpäivänäsi? - Kävin äitin ja Saulin kans syömässä Pedrinaksessa :))) Niinjoo ja ostin Alkosta viinapullon ku se kassa onnitteli mua sielä sit!

LOPUKSI:

61. Oletko tyytyväinen menneeseen vuoteen? - Erittäin
62. Oliko paras kesä? - Ei paras, mut tosi hyvä niinku aina ennenki
63. Jos ei, miksi? -
64. Millainen mahtaa tulla ensi vuodesta? - Toivottavasti vähintään yhtä hyvä

Fuksisyksy

Tämä syksy on kyllä mennyt ihan sikanopeeta. En voi käsittää, että oon opiskellut ja asunut Tampereella jo puoli vuotta! On tapahtunu niin paljo ja kaikki on vaan koko ajan ihan parasta ja huippua, että en kestä :D

Fuksiviikolla käytiin mm. leikkimässä leikkipuistossa. Elokuu 2013.

OPISKELU

Syksyn opetusohjelma oli meillä melko tiivis ja rankkakin, mutta erittäin antoisa ja kiva. Tykkäsin oikeestaan kaikesta mitä meillä oli. Ammattiin valmiuksia antavia opintoja oli ainakin liikunta (joka jatkuu vielä tammikuussa uinnilla, tosi kiva ku pitää jouluna himmailla syömisten kans, että olis biksukunnossa heti loman jälkeen), joka oli superantoisa ja mahtava kurssi! Sain sieltä paljo eväitä liikunnan opetukseen ja ehkäpä onnistuin karistamaan osan ala-asteen liikuntatraumoista poiskin... Pieni setti musaakin meillä oli. Marjon musantuntien jälkeen se oli mulle ehkä vähän tylsää kun ihan oikeesti piirreltiin nuottiavaimia ja sijoitettiin nuotteja oikeille paikoilleen viivastolla, mut kyllä mää ymmärrän et noinki perusasiat pitää osata ennenku voi päästä eteenpäin ja kaikkihan meistä ei tosiaan oo musiikkia harrastanut senkään vertaa mitä mää. Lapsen arki -kurssilla seurattiin päivän ajan jotain alle kouluikäistä lasta ja se on ehkä ollut kivoin homma, mitä meille on tähän asti annettu. Ton kurssin ryhmätentti oli (kuulemma perinteisesti) Hämeenkadun Approa seuraavana aamuna. Ite oon sen verran tunnollinen, että mun approilta loppu leimojen keräämisen jälkeen lyhyeen ja olin puolilta öin nukkunut varmaan jo tunnin. Oli kyllä aika hauskaa katella porukkaa, ku ne tuli paikalle jäätävät vesipullot kourassa ja yritti näyttää skarpeilta. Näistä oloista huolimatta mun ryhmä nappas arvosanaks nelosen, johon oltiin enempi ku tyytyväisiä (asteikko siis 1-5, ei 4-10 hehe). Kuviksen tunteja moni on kritisoinut liian haastaviks ja totta on, että ne työt, joita ollaan tehty, on ainakin mun mielestä liian haastavia päiväkotiin. Kuitenkin ite kun sinne koulun puolelle kuitenkin tähtään niin koen, että kurssista on ollut mulle sitäkin ajatellen hyötyä melko paljonki. Parasta ehkä oli ku opeteltiin sekoittamaan ite sormivärejä kermaviilistä! Mää niin aion käyttää tota vähintään omien lapsieni kans sitte joskus :D

Fuksiaistehtävien suorittamista ranskistiimin kaa. SYYSKUU 2013.

Kaikenlaisia muitakin kursseja meillä on tietenki ollu. Marraskuu oltiin ripoteltuina eri päiväkoteihin ympäri Pirkanmaata työssäoppimassa. Itelleni sattui aivan mahtava opiskelijapari (meitä meni aina kaks samaan paikkaan), mentorit sekä päiväkoti yleensäkin. Oon joiltakin kuullut vähän huonompiakin (aika paljo huonompiakin itse asiassa) kokemuksia, joten oon erittäin kiitollinen siitä, että sain oikeesti osallistua päiväkodissa toimintaan, pääsin tutuksi lapsien kanssa ja sain ohjausta just niin paljon ku tarvin ja halusin. Mullahan ei ole juurikaan kokemusta päiväkodista edes lapsuudesta, joten kokemus oli mulle tosi avartava. Tajusin, että ei se työskentely siellä nyt niin paha ois mutta toisaalta tajusin myös, että mun paikka loppuviimeks on koulussa. Tänä syksynä puolet meistä (tähän puoleen kuulun siis myös minä) suoritti englannin kurssin. Meidän opettaja oli aivan mahtava tyyppi ja moni keillä oli enkkutraumoja yläasteelta tai lukiosta sano päässeensä niistä nyt eroon. Kamalasti työtähän toi kurssi teetti, mut ei haittaa yhtään! Oon melkeen kateellinen tolle toiselle ryhmälle ku ne pääsee ton opettajan tunneille keväällä. Vois ite mennä sinne kuokkiin hehe :D Lisäksi on sitten ollu vielä kasvatustieteen perusopinnot, joita on siis viis kurssia ja kaikki suoritetaan ekana vuotena. Tällä hetkellä menossa on kolmas ja nuo todella aiheuttaa mulle harmaita hiuksia. Joka kurssista pitää tenttiä erikseen luennot ja kirjallisuus ja lisäksi osallistua vielä pienryhmäopetukseen. Oon saanut tentittyä jo noi kahden menneen kurssin luennot mut kirjallisuus on vähän jääny laahaamaan. Päätin nyt ottaa itteäni niskasta kiinni ja suorittaa heti ekoilla viikoilla noi molemmat alta pois. Toisen kans mulla on lukupiirihässäkkää sovittuna parin kaverin kans eli luen loman aikana kirja jonka opetan siis niille ja ne on lukenu omat kirjansa jotka ne opettaa mulle. Lisäksi aion loman aikana lukea ton toisenki kirjat, jotta sais neki hoidettua. En haluis kauheena jättää keväälle hommaa, koska siellä urakkana ois taas toi vakava-aineisto, johon haluan panostaa täysillä.

Fuksiaisposet sekä ranskatiimin, että koko porukan kesken. SYYSKUU 2013.

OPISKELIJAELÄMÄ

Oon aika aktiivisesti osallistunut KAIKKEEN opiskelijamenoon, mitä on järjestetty. En halua jäädä yksin nurkkaan nysväämään eikähän mulla Tampereella mitään muuta sosiaalista elämää ookaan ku opiskelukaverit. Oon saanu jo tässä ajassa tosi paljo hyviä ystäviä ja monen kanssa ollaan jo kovinkin matkalla sellasiksi! Musta on aivan ihanaa, että tuolla saan olla täysin oma itseni eikä kenelläkään oo mitään ennakkoluuloja musta. Olin aluks aivan hämmentyny ku ihmiset oikeesti tuntu haluavan (ja siis haluaa edelleen :D) viettää aikaa mun kanssa vapaa-ajallaan ihan vapaaehtoisesti. En oikeen oo tottunu sellaseen täällä Kannuksessa, mut en tosiaan valita. Mut on se ihan oikeesti mieletön fiilis kuulla parin kuukauden tuntemisen jälkeen useammastakin suusta, että oon mahtava tyyppi jne. Ei tosiaan tommosia mulle ladeltu täällä ikinä, päinvastoin ennemminki...

Kaupunkisuunnistus. SYYSKUU 2013.

Tosiaan melkeen sama mitä on ja missä niin mää oon siellä. Meitä on jo muodostunut semmonen vakiporukka, joka on aina joka paikassa. Ja itse asiassa nyt kun valittiin vuoden 2014 ainejärjestön hallitus, tosi moni meistä vakkareista on nyt sitten siinäkin. Allekirjoittanutkin hääräilee ens vuonna sekä sihteerin, että tapahtumavastaavan hommissa. Kuin kivaa! Mä olin myös järkkäämässä tänä vuonna ainejärjestön pikkujouluja, jotka on perinteisesti aina ollu fuksien kontolla.

Hämeenkadun Appro ja jatkot Ilonassa. LOKAKUU 2013.

Mitäs muuta sitten ku opiskelurientoja ja sitä ite opiskelua, mahtavia uusia ihmisiä mun elämässä..? Ehkä isoin juttu mulle on ollu asuminen. Mähän asuin ensin solussa kahden lukiolaistytön kans. No, se ei ollu tosiaankaan mun juttu sitte yhtään! Mulla kävi sitten ihan mieletön tuuri ja sain pienen yksiön ihan ydinkeskustasta. Oon siinä alivuokralaisena kun oikee asukas on Kiinassa vaihdossa eli elokuussa pitäis saada uus asunto, mutta se on sitten sen ajan murhe! Mun elämänlaatu parani kyllä ihan tosi paljon ku pääsin pois siitä loukosta. Olin jatkuvasti ahdistunut ja tympääntynyt siinä ollessa.

Kauhujen sitsit. LOKAKUU 2013.

Mää oon päässyt myöskin jo kiinni tohon kaupunkielämään. Oon käynyt leffassa pari kertaa, teatterissa kerran ja melkeen menin jopa muutamalle keikalle mut ne sattu aina ikävästi oleen sillon marraskuussa ku piti aamusin olla skarppina päiväkodissa. Ei sillä ny niin väliä vaikka joskus meniskin väsyneenä aamulla yliopistolle, mut päiväkodissa ollessa, mun rajat oli vähän erit tän asian suhteen. Valitettavasti shoppailua ja pikaruokaaki on tullut harrastettua, mut ei se homma nyt yli oo mennyt ja tätä vartenhan mä tein töitä koko viime vuoden ja kesän!

Itu Lines -pikkujouluristeily. JOULUKUU 2013.

Jätin tän oman henk. koht lempparini tänne viimeseks. Pikkujoulujatkot mun hississä.

Media, oppiminen ja minä

Meillä on digitaaliset mediat -kurssilla ollut tehtävänä tehdä blogityylinen teksti aiheesta Media, oppiminen ja minä. Päätin sitten julkaista sen täälläkin kun se kerran blogiin sopivaks on kirjoitettu. Nyt siis jos ei koulumaiset jutut kiinnosta niin kantsii jättää lukematta :)

Media, oppiminen ja minä

Kun asioin ruokakaupassa, on yksi asia, joka on tehtävä joka ikinen kerta. Ihan pieni ja vähän aikaavievä juttu, joka nykyään tapahtuu ihan huomaamatta ja jos se jää välistä, tuntuu kuin jotain tärkeää olisi unohtunut. Tuo yksi pieni juttu, jonka orjaksi olen jäänyt on uutisotsikoiden lukeminen. Parilla silmäyksellä saa tietää päivän polttavat puheenaiheet, pintaraapaisun uusimmasta uutistarjonnasta.

Opin lukemaan kuusivuotiaana ja pian sen jälkeen olin erään kerran äitini mukana kauppassa. Olin kovin innostunut uudesta taidostani, joten kaikki piti lukea. Myös ne paljon puhutut lehtien otsikot. Ensimmäisenä silmiini hyppäsi Iltalehden tai muun vastaavan otsikko: ''Mummo murhasi kostoksi''. Kipitin järkyttyneenä äidin luo ja kysyin hämmästyksissäni: ''Äiti, miten mummo voi murhata!?''. Pienen lapsen maailmaan ei tätä ennen ollut mahtunut kuin kilttejä ja pullantuoksuisia mummoja. Tämä taisi olla ensimmäinen median antama oppitunti minulle aiheena ''Pahuutta voi löytyä sieltäkin, mistä sitä ei ikinä uskoisi löytyvän''. Toki myöhemmin on tullut opittua, että etenkin näiden paljon esillä olevien keltaisen lehdistön julkaisuista saa karsia aika rankalla kädellä juttua pois. Jutut ovat huomattavasti kesympiä kun kuorii päältä kaiken mediamässäilyn.

Jostain syystä lehtien ja lehdistön antamat oppitunnit ovat kovin negatiivisia. Loppujen lopuksi suuri pahuuden ja onnettomuuksien tulva on opettanut lukijansa, minut mukaan lukien, turtumaan kaikelle vääryydelle. Liian usein lehtijuttuja lukiessa ''Onhan se kamalaa, että taas on Syyriassa kuollut porukkaa, mutta voivoi sitähän tämä elämä on'' -tyyliset ajatukset tulevat ensimmäisenä mieleen. Seuraavaksi sitä sitten järkyttyy omasta välinpitämättömyydestään. Media siis opettaa meidät turtumisen lisäksi tajuamaan sen, että olemme kylmiä ja välinpitämättömiä toisia ihmisiä kohtaan.

Kaiken tämän huonon ja negatiivisen jälkeen voisi miettiä, mitä hyvää media uutisten ja niiden lukemisen sekä seuraamisen kautta on saanut aikaan minussa. Ensimmäisenä tulee mieleen, että ahkera uutisten seuraaminen tekee valveutuneita kansalaisia. Ei myöskään käy kieltäminen, ettenkö olisi oppinut monista asioista todella paljon juurikin uutisten kautta joko suoraan tai välillisesti. Suuri osa tiedoistani liittyen politiikkaan, maantietoon tai vaikkapa historiaan tulee juurikin median ja uutisten minulle antamista oppitunneista. Tässä siis mainittuna vain muutama esimerkki. Loppujen lopuksi olen siis sitä mieltä että ainakin minun kohdallani hyödyt ovat olleen suurempia ja painavampia kuin haitat.

Vaikka keskityinkin miettimään mediaa ja oppimista vain lehtien ja uutisten kannalta ei pidä unohtaa kaikkea muuta median tulvaa, jonka alle minä muiden kanssaeläjieni tapaan olen tällä pallolla jäänyt. Tietokone ja internet, jotka ovat pienentäneet maailmaa entisestään, televisio, josta myöskin voi seurata vaikkapa juurikin uutisia, sosiaaliset mediat, jotka näin älypuhelinten aikaan keskittyvät entistä enemmän meidän taskuihimme iPhonien ja muiden härpäkkeiden muodossa... ja lista voisi jatkua loputtomiin. Vaikka median kirjo on laaja ja moninainen, koitan itse ainakin vielä pysytellä sen yläpuolella. Haluan olla oman itseni herra ja pitää median vain välineenä, apulaisena tai renkinä. En halua antaa sen orjuuttaa minua. Paitsi, että ne lehtiotsikot nyt vain ovat niin kamalan koukuttavan ohittamattomia..!

Viime viikon kuulumisia

Viime viikko oli ihanan väljä yliopiston puolesta niin sai sitten vähän tehtyä kerääntyneitä opiskeluhommia alta pois. Koko viikko oli lähinnä vaan noita soveltavia aineita ihan muutamaa perus luentoa lukuunottamatta. Pakko sanoa että toissaviikon väsymys tais tehä tepposet. Valittelin viime postauksessa nimittäin Kasvatustieteen perusopintojen ekaa luentoa kuolettavan tylsäksi. No kai se nyt on tylsä, jos väsyttää niin paljon ettei jaksa päätään pitää ylhäällä. Viime viikon luennolla olin huomattavasti skarpimpi ja ainekin alkoi kiinnostaa! Hyvin siis viitsii tän koko syksyn istua niillä luennoilla joka keskiviikko kolme tuntia. Mä oon nimittäin (ainakin vielä) vähän semmonen ihminen, etten mielelläni jättäis luentoja välistä kun opin parhaiten paikalla olemalla. Siellä keskittyminen on ihan eriä ja vaikka kuinka luennoitsija lupais laittaa luentodiat moodleen, mun on silti pakko kirjoittaa jotain ylös, jos haluan, että asiat jää päähän.

Unohdin muuten mainita, että toissaviikolla meillä alkoi myös musiikki, joka jatkuu nyt ihan vaan muutaman viikon melko intensiivisesti. Se opettaja on oikeen kunnon satutäti ja välillä kyllä rehellisesti sanottuna vähän tympii kun se puhuu meillekin ihanku päiväkotilaisille.. :D Noilla tunneilla ollaan piirrelty nuottiavaimia ja nuotteja (kyllä, yliopistossa ropisee tuostakin opintopisteitä), tititoitu (siis nää taa ja ti-ti hommat, pitäis olla tuttuja ainakin kaikille, jotka on joskus ollut muskarissa tai kattonu ti-ti nallea), taputeltu ja poljettu erilaisia rytmejä ja laulettu lastenlauluja. Mä tykkään eniten kyllä laulamisesta kun nyt kun en enää käy missään kuorossa tai missään niin mulla on kauhee ikävä laulamista! Pitäis varmaan alkaa hyppään jossain karaokepaikoissa...

Ekaa kertaa ikinä mä ihan oikeesti nautin myös liikunnantunneista. Meidän opettaja ei liikoja höpise vaan me oikeesti tehdään kaikkea. Silti mä oon ainakin oppinut siellä opettamisesta ehkä eniten mitä missään muualla tähän mennessä. Aina ei ihan oikeesti tarvii selittää hulluna vaan voi miettiä muitakin tapoja. Tiistaina meillä oli telinevoimistelua, ja se tunti (tunnit) oli kyllä ihan sikahauska! Me tehtiin kieppejä ja tasapainoiltiin ja hypittiin ja tehtiin kuperkeikkoja. Niiiiin ja käveltiin eläinkävelyjä! Syytän noita eläinkävelyjä kyllä siitä että mulla oli yläselkä ihan jumissa koko loppuviikon... Muutenkin noitten liikunnantuntien jälkeen oon aina ihan kipee ihan ihme paikoista!

Perjantaina suuntasin sitten taas pitkästä aikaa (okei, olin siellä kaks viikkoa sitten) kotikonnuille Kannukseen. Lähettiinkin heti kun pääsin junasta, äitin ja pikkupoikien kans Ylivieskan Kärkkäiselle, koska mä halusin hait itelle syksyä varten. Arvoin kauan vadelmanpunaisten ja metsänvihreitten välillä ja tadaa!

Punaisiin päädyin. Kuva vähän vääristää väriä ja laatu on kännykkää. Pitäis ihan oikeesti hommata se kortinlukija...

Maanantaina oli niin kurja sää, että nuo kaunokaiset pääsi heti tositoimiin. Ne saikin paljon ihailua osakseen! Harmi vaan kun hait maksaa niin paljon, muuten vois hommata heti useemmassa värissä. Näin tossa just netissä ehkä cooleimmat vähään aikaan: valkoset! Se tosin ei kyllä oo mikään kurakelin väri...

Ja Ylivieskaan kun menee niin pakkohan sitä on sitten käydä Pedrinaksessa! Mä kyllä rakastan sitä niitten ruokaa! Ylivieskan lisäks mun viikonloppuun kuulu nuortenilta, leipomista, leffailta perheen kans (Vuonna -85, ihan kelpo pätkä!) ja hyvän ystävän näkemistä. Liian nopeetahan tuo aika taas kulu, mutta onneks seuraavan kerran saankin viettää koko viikon kotona kun meillä on perioditauko (suomeks siis syysloma)