Fuksisyksy

Tämä syksy on kyllä mennyt ihan sikanopeeta. En voi käsittää, että oon opiskellut ja asunut Tampereella jo puoli vuotta! On tapahtunu niin paljo ja kaikki on vaan koko ajan ihan parasta ja huippua, että en kestä :D

Fuksiviikolla käytiin mm. leikkimässä leikkipuistossa. Elokuu 2013.

OPISKELU

Syksyn opetusohjelma oli meillä melko tiivis ja rankkakin, mutta erittäin antoisa ja kiva. Tykkäsin oikeestaan kaikesta mitä meillä oli. Ammattiin valmiuksia antavia opintoja oli ainakin liikunta (joka jatkuu vielä tammikuussa uinnilla, tosi kiva ku pitää jouluna himmailla syömisten kans, että olis biksukunnossa heti loman jälkeen), joka oli superantoisa ja mahtava kurssi! Sain sieltä paljo eväitä liikunnan opetukseen ja ehkäpä onnistuin karistamaan osan ala-asteen liikuntatraumoista poiskin... Pieni setti musaakin meillä oli. Marjon musantuntien jälkeen se oli mulle ehkä vähän tylsää kun ihan oikeesti piirreltiin nuottiavaimia ja sijoitettiin nuotteja oikeille paikoilleen viivastolla, mut kyllä mää ymmärrän et noinki perusasiat pitää osata ennenku voi päästä eteenpäin ja kaikkihan meistä ei tosiaan oo musiikkia harrastanut senkään vertaa mitä mää. Lapsen arki -kurssilla seurattiin päivän ajan jotain alle kouluikäistä lasta ja se on ehkä ollut kivoin homma, mitä meille on tähän asti annettu. Ton kurssin ryhmätentti oli (kuulemma perinteisesti) Hämeenkadun Approa seuraavana aamuna. Ite oon sen verran tunnollinen, että mun approilta loppu leimojen keräämisen jälkeen lyhyeen ja olin puolilta öin nukkunut varmaan jo tunnin. Oli kyllä aika hauskaa katella porukkaa, ku ne tuli paikalle jäätävät vesipullot kourassa ja yritti näyttää skarpeilta. Näistä oloista huolimatta mun ryhmä nappas arvosanaks nelosen, johon oltiin enempi ku tyytyväisiä (asteikko siis 1-5, ei 4-10 hehe). Kuviksen tunteja moni on kritisoinut liian haastaviks ja totta on, että ne työt, joita ollaan tehty, on ainakin mun mielestä liian haastavia päiväkotiin. Kuitenkin ite kun sinne koulun puolelle kuitenkin tähtään niin koen, että kurssista on ollut mulle sitäkin ajatellen hyötyä melko paljonki. Parasta ehkä oli ku opeteltiin sekoittamaan ite sormivärejä kermaviilistä! Mää niin aion käyttää tota vähintään omien lapsieni kans sitte joskus :D

Fuksiaistehtävien suorittamista ranskistiimin kaa. SYYSKUU 2013.

Kaikenlaisia muitakin kursseja meillä on tietenki ollu. Marraskuu oltiin ripoteltuina eri päiväkoteihin ympäri Pirkanmaata työssäoppimassa. Itelleni sattui aivan mahtava opiskelijapari (meitä meni aina kaks samaan paikkaan), mentorit sekä päiväkoti yleensäkin. Oon joiltakin kuullut vähän huonompiakin (aika paljo huonompiakin itse asiassa) kokemuksia, joten oon erittäin kiitollinen siitä, että sain oikeesti osallistua päiväkodissa toimintaan, pääsin tutuksi lapsien kanssa ja sain ohjausta just niin paljon ku tarvin ja halusin. Mullahan ei ole juurikaan kokemusta päiväkodista edes lapsuudesta, joten kokemus oli mulle tosi avartava. Tajusin, että ei se työskentely siellä nyt niin paha ois mutta toisaalta tajusin myös, että mun paikka loppuviimeks on koulussa. Tänä syksynä puolet meistä (tähän puoleen kuulun siis myös minä) suoritti englannin kurssin. Meidän opettaja oli aivan mahtava tyyppi ja moni keillä oli enkkutraumoja yläasteelta tai lukiosta sano päässeensä niistä nyt eroon. Kamalasti työtähän toi kurssi teetti, mut ei haittaa yhtään! Oon melkeen kateellinen tolle toiselle ryhmälle ku ne pääsee ton opettajan tunneille keväällä. Vois ite mennä sinne kuokkiin hehe :D Lisäksi on sitten ollu vielä kasvatustieteen perusopinnot, joita on siis viis kurssia ja kaikki suoritetaan ekana vuotena. Tällä hetkellä menossa on kolmas ja nuo todella aiheuttaa mulle harmaita hiuksia. Joka kurssista pitää tenttiä erikseen luennot ja kirjallisuus ja lisäksi osallistua vielä pienryhmäopetukseen. Oon saanut tentittyä jo noi kahden menneen kurssin luennot mut kirjallisuus on vähän jääny laahaamaan. Päätin nyt ottaa itteäni niskasta kiinni ja suorittaa heti ekoilla viikoilla noi molemmat alta pois. Toisen kans mulla on lukupiirihässäkkää sovittuna parin kaverin kans eli luen loman aikana kirja jonka opetan siis niille ja ne on lukenu omat kirjansa jotka ne opettaa mulle. Lisäksi aion loman aikana lukea ton toisenki kirjat, jotta sais neki hoidettua. En haluis kauheena jättää keväälle hommaa, koska siellä urakkana ois taas toi vakava-aineisto, johon haluan panostaa täysillä.

Fuksiaisposet sekä ranskatiimin, että koko porukan kesken. SYYSKUU 2013.

OPISKELIJAELÄMÄ

Oon aika aktiivisesti osallistunut KAIKKEEN opiskelijamenoon, mitä on järjestetty. En halua jäädä yksin nurkkaan nysväämään eikähän mulla Tampereella mitään muuta sosiaalista elämää ookaan ku opiskelukaverit. Oon saanu jo tässä ajassa tosi paljo hyviä ystäviä ja monen kanssa ollaan jo kovinkin matkalla sellasiksi! Musta on aivan ihanaa, että tuolla saan olla täysin oma itseni eikä kenelläkään oo mitään ennakkoluuloja musta. Olin aluks aivan hämmentyny ku ihmiset oikeesti tuntu haluavan (ja siis haluaa edelleen :D) viettää aikaa mun kanssa vapaa-ajallaan ihan vapaaehtoisesti. En oikeen oo tottunu sellaseen täällä Kannuksessa, mut en tosiaan valita. Mut on se ihan oikeesti mieletön fiilis kuulla parin kuukauden tuntemisen jälkeen useammastakin suusta, että oon mahtava tyyppi jne. Ei tosiaan tommosia mulle ladeltu täällä ikinä, päinvastoin ennemminki...

Kaupunkisuunnistus. SYYSKUU 2013.

Tosiaan melkeen sama mitä on ja missä niin mää oon siellä. Meitä on jo muodostunut semmonen vakiporukka, joka on aina joka paikassa. Ja itse asiassa nyt kun valittiin vuoden 2014 ainejärjestön hallitus, tosi moni meistä vakkareista on nyt sitten siinäkin. Allekirjoittanutkin hääräilee ens vuonna sekä sihteerin, että tapahtumavastaavan hommissa. Kuin kivaa! Mä olin myös järkkäämässä tänä vuonna ainejärjestön pikkujouluja, jotka on perinteisesti aina ollu fuksien kontolla.

Hämeenkadun Appro ja jatkot Ilonassa. LOKAKUU 2013.

Mitäs muuta sitten ku opiskelurientoja ja sitä ite opiskelua, mahtavia uusia ihmisiä mun elämässä..? Ehkä isoin juttu mulle on ollu asuminen. Mähän asuin ensin solussa kahden lukiolaistytön kans. No, se ei ollu tosiaankaan mun juttu sitte yhtään! Mulla kävi sitten ihan mieletön tuuri ja sain pienen yksiön ihan ydinkeskustasta. Oon siinä alivuokralaisena kun oikee asukas on Kiinassa vaihdossa eli elokuussa pitäis saada uus asunto, mutta se on sitten sen ajan murhe! Mun elämänlaatu parani kyllä ihan tosi paljon ku pääsin pois siitä loukosta. Olin jatkuvasti ahdistunut ja tympääntynyt siinä ollessa.

Kauhujen sitsit. LOKAKUU 2013.

Mää oon päässyt myöskin jo kiinni tohon kaupunkielämään. Oon käynyt leffassa pari kertaa, teatterissa kerran ja melkeen menin jopa muutamalle keikalle mut ne sattu aina ikävästi oleen sillon marraskuussa ku piti aamusin olla skarppina päiväkodissa. Ei sillä ny niin väliä vaikka joskus meniskin väsyneenä aamulla yliopistolle, mut päiväkodissa ollessa, mun rajat oli vähän erit tän asian suhteen. Valitettavasti shoppailua ja pikaruokaaki on tullut harrastettua, mut ei se homma nyt yli oo mennyt ja tätä vartenhan mä tein töitä koko viime vuoden ja kesän!

Itu Lines -pikkujouluristeily. JOULUKUU 2013.

Jätin tän oman henk. koht lempparini tänne viimeseks. Pikkujoulujatkot mun hississä.

Media, oppiminen ja minä

Meillä on digitaaliset mediat -kurssilla ollut tehtävänä tehdä blogityylinen teksti aiheesta Media, oppiminen ja minä. Päätin sitten julkaista sen täälläkin kun se kerran blogiin sopivaks on kirjoitettu. Nyt siis jos ei koulumaiset jutut kiinnosta niin kantsii jättää lukematta :)

Media, oppiminen ja minä

Kun asioin ruokakaupassa, on yksi asia, joka on tehtävä joka ikinen kerta. Ihan pieni ja vähän aikaavievä juttu, joka nykyään tapahtuu ihan huomaamatta ja jos se jää välistä, tuntuu kuin jotain tärkeää olisi unohtunut. Tuo yksi pieni juttu, jonka orjaksi olen jäänyt on uutisotsikoiden lukeminen. Parilla silmäyksellä saa tietää päivän polttavat puheenaiheet, pintaraapaisun uusimmasta uutistarjonnasta.

Opin lukemaan kuusivuotiaana ja pian sen jälkeen olin erään kerran äitini mukana kauppassa. Olin kovin innostunut uudesta taidostani, joten kaikki piti lukea. Myös ne paljon puhutut lehtien otsikot. Ensimmäisenä silmiini hyppäsi Iltalehden tai muun vastaavan otsikko: ''Mummo murhasi kostoksi''. Kipitin järkyttyneenä äidin luo ja kysyin hämmästyksissäni: ''Äiti, miten mummo voi murhata!?''. Pienen lapsen maailmaan ei tätä ennen ollut mahtunut kuin kilttejä ja pullantuoksuisia mummoja. Tämä taisi olla ensimmäinen median antama oppitunti minulle aiheena ''Pahuutta voi löytyä sieltäkin, mistä sitä ei ikinä uskoisi löytyvän''. Toki myöhemmin on tullut opittua, että etenkin näiden paljon esillä olevien keltaisen lehdistön julkaisuista saa karsia aika rankalla kädellä juttua pois. Jutut ovat huomattavasti kesympiä kun kuorii päältä kaiken mediamässäilyn.

Jostain syystä lehtien ja lehdistön antamat oppitunnit ovat kovin negatiivisia. Loppujen lopuksi suuri pahuuden ja onnettomuuksien tulva on opettanut lukijansa, minut mukaan lukien, turtumaan kaikelle vääryydelle. Liian usein lehtijuttuja lukiessa ''Onhan se kamalaa, että taas on Syyriassa kuollut porukkaa, mutta voivoi sitähän tämä elämä on'' -tyyliset ajatukset tulevat ensimmäisenä mieleen. Seuraavaksi sitä sitten järkyttyy omasta välinpitämättömyydestään. Media siis opettaa meidät turtumisen lisäksi tajuamaan sen, että olemme kylmiä ja välinpitämättömiä toisia ihmisiä kohtaan.

Kaiken tämän huonon ja negatiivisen jälkeen voisi miettiä, mitä hyvää media uutisten ja niiden lukemisen sekä seuraamisen kautta on saanut aikaan minussa. Ensimmäisenä tulee mieleen, että ahkera uutisten seuraaminen tekee valveutuneita kansalaisia. Ei myöskään käy kieltäminen, ettenkö olisi oppinut monista asioista todella paljon juurikin uutisten kautta joko suoraan tai välillisesti. Suuri osa tiedoistani liittyen politiikkaan, maantietoon tai vaikkapa historiaan tulee juurikin median ja uutisten minulle antamista oppitunneista. Tässä siis mainittuna vain muutama esimerkki. Loppujen lopuksi olen siis sitä mieltä että ainakin minun kohdallani hyödyt ovat olleen suurempia ja painavampia kuin haitat.

Vaikka keskityinkin miettimään mediaa ja oppimista vain lehtien ja uutisten kannalta ei pidä unohtaa kaikkea muuta median tulvaa, jonka alle minä muiden kanssaeläjieni tapaan olen tällä pallolla jäänyt. Tietokone ja internet, jotka ovat pienentäneet maailmaa entisestään, televisio, josta myöskin voi seurata vaikkapa juurikin uutisia, sosiaaliset mediat, jotka näin älypuhelinten aikaan keskittyvät entistä enemmän meidän taskuihimme iPhonien ja muiden härpäkkeiden muodossa... ja lista voisi jatkua loputtomiin. Vaikka median kirjo on laaja ja moninainen, koitan itse ainakin vielä pysytellä sen yläpuolella. Haluan olla oman itseni herra ja pitää median vain välineenä, apulaisena tai renkinä. En halua antaa sen orjuuttaa minua. Paitsi, että ne lehtiotsikot nyt vain ovat niin kamalan koukuttavan ohittamattomia..!

Viime viikon kuulumisia

Viime viikko oli ihanan väljä yliopiston puolesta niin sai sitten vähän tehtyä kerääntyneitä opiskeluhommia alta pois. Koko viikko oli lähinnä vaan noita soveltavia aineita ihan muutamaa perus luentoa lukuunottamatta. Pakko sanoa että toissaviikon väsymys tais tehä tepposet. Valittelin viime postauksessa nimittäin Kasvatustieteen perusopintojen ekaa luentoa kuolettavan tylsäksi. No kai se nyt on tylsä, jos väsyttää niin paljon ettei jaksa päätään pitää ylhäällä. Viime viikon luennolla olin huomattavasti skarpimpi ja ainekin alkoi kiinnostaa! Hyvin siis viitsii tän koko syksyn istua niillä luennoilla joka keskiviikko kolme tuntia. Mä oon nimittäin (ainakin vielä) vähän semmonen ihminen, etten mielelläni jättäis luentoja välistä kun opin parhaiten paikalla olemalla. Siellä keskittyminen on ihan eriä ja vaikka kuinka luennoitsija lupais laittaa luentodiat moodleen, mun on silti pakko kirjoittaa jotain ylös, jos haluan, että asiat jää päähän.

Unohdin muuten mainita, että toissaviikolla meillä alkoi myös musiikki, joka jatkuu nyt ihan vaan muutaman viikon melko intensiivisesti. Se opettaja on oikeen kunnon satutäti ja välillä kyllä rehellisesti sanottuna vähän tympii kun se puhuu meillekin ihanku päiväkotilaisille.. :D Noilla tunneilla ollaan piirrelty nuottiavaimia ja nuotteja (kyllä, yliopistossa ropisee tuostakin opintopisteitä), tititoitu (siis nää taa ja ti-ti hommat, pitäis olla tuttuja ainakin kaikille, jotka on joskus ollut muskarissa tai kattonu ti-ti nallea), taputeltu ja poljettu erilaisia rytmejä ja laulettu lastenlauluja. Mä tykkään eniten kyllä laulamisesta kun nyt kun en enää käy missään kuorossa tai missään niin mulla on kauhee ikävä laulamista! Pitäis varmaan alkaa hyppään jossain karaokepaikoissa...

Ekaa kertaa ikinä mä ihan oikeesti nautin myös liikunnantunneista. Meidän opettaja ei liikoja höpise vaan me oikeesti tehdään kaikkea. Silti mä oon ainakin oppinut siellä opettamisesta ehkä eniten mitä missään muualla tähän mennessä. Aina ei ihan oikeesti tarvii selittää hulluna vaan voi miettiä muitakin tapoja. Tiistaina meillä oli telinevoimistelua, ja se tunti (tunnit) oli kyllä ihan sikahauska! Me tehtiin kieppejä ja tasapainoiltiin ja hypittiin ja tehtiin kuperkeikkoja. Niiiiin ja käveltiin eläinkävelyjä! Syytän noita eläinkävelyjä kyllä siitä että mulla oli yläselkä ihan jumissa koko loppuviikon... Muutenkin noitten liikunnantuntien jälkeen oon aina ihan kipee ihan ihme paikoista!

Perjantaina suuntasin sitten taas pitkästä aikaa (okei, olin siellä kaks viikkoa sitten) kotikonnuille Kannukseen. Lähettiinkin heti kun pääsin junasta, äitin ja pikkupoikien kans Ylivieskan Kärkkäiselle, koska mä halusin hait itelle syksyä varten. Arvoin kauan vadelmanpunaisten ja metsänvihreitten välillä ja tadaa!

Punaisiin päädyin. Kuva vähän vääristää väriä ja laatu on kännykkää. Pitäis ihan oikeesti hommata se kortinlukija...

Maanantaina oli niin kurja sää, että nuo kaunokaiset pääsi heti tositoimiin. Ne saikin paljon ihailua osakseen! Harmi vaan kun hait maksaa niin paljon, muuten vois hommata heti useemmassa värissä. Näin tossa just netissä ehkä cooleimmat vähään aikaan: valkoset! Se tosin ei kyllä oo mikään kurakelin väri...

Ja Ylivieskaan kun menee niin pakkohan sitä on sitten käydä Pedrinaksessa! Mä kyllä rakastan sitä niitten ruokaa! Ylivieskan lisäks mun viikonloppuun kuulu nuortenilta, leipomista, leffailta perheen kans (Vuonna -85, ihan kelpo pätkä!) ja hyvän ystävän näkemistä. Liian nopeetahan tuo aika taas kulu, mutta onneks seuraavan kerran saankin viettää koko viikon kotona kun meillä on perioditauko (suomeks siis syysloma)

Varhaiskasvatuksen opiskelu tähän asti

Mulla on nyt tosiaan parisen viikkoa ehtinyt olla ihan näitä varsinaisia opintoja, jotka kuuluu varhaiskasvatuksen opinto-ohjelmaan ja voisin vähän kertoilla niistä täällä blogin puolellakin, kun mahdollisesti joitakuita kiinnostaa tää kyseinen ala ja sen opiskelu.

Syyskuun eka viikko meillä starttas tiistaina käyntiin kosketinsoitininfolla. Me siis saadaan yks opintopiste pianon pimputtelusta! Mä oon joskus muinoin soittanut muutaman vuoden pianoa, mutta koska taidot on erittäin ruostuneet, ilmottauduin ihan alkeisryhmään. Olin oottanut tota pianonsoittokurssia aika paljon, mut valitettavasti koska meitä on niin paljon, osa suorittaa ton vasta keväällä ja mä kuulun niihin. Ei siis pianonsoittoa vielä :(

Ekalla viikolla meillä oli myös aika tiivis setti luentoja kurssilta Lasten arki suomalaisessa yhteiskunnassa, joka siis kuuluu kokonaisuuteen Varhaiskasvatuksen tehtäviin ja esiopetuksen ammatillisiin valmiuksia antavat opinnot (nää on ne jotka pätevöittää meidät lastentarhanopettajiksi). Lähes kaikki ton viikon luennot oli tosta (puhun tästä eteenpäin KASVARA 5:stä) koska ilmeisesti toinen luennoitsijoista on joka toisen viikon tai jotain sinnepäin vapaalla. Tuolla me siis puhutaan mm. lapsuuden historiasta, lainsäädännöistä yms koskien lapsia jne. Tosi mielenkiintosta siis! Ekaa kertaa elämässäni mua kiinnostaa opetella historian päivämääriä ja muuta.

Keskiviikkoisin meillä on aina englantia. Me siis käydään läpi tekstejä, joiden aiheet liippaa meidän opiskelemaa alaa, opetellaan uusia sanoja alaan liittyen sekä opiskellaan muutenkin kaikkea yleispätevää. Aika lailla siis samanlaista ku lukiossa. Yks iso ero kyllä on! Me käytetään englantia paljon enemmän. Meillä on keskusteluharjoituksia parin kanssa tai ryhmässä ja kaikki tehtävät käydään yhdessä ääneen läpi. Oon todella kaivannut lukion jälkeen englannin opiskelua ja mä nautin noista tunneista. Vaikka en ookaan mikään kovin hyvä enkussa, musta on ihanaa jutella englanniksi muitten kans ja oppia uutta. Nää tunnit ei siis tosiaan oo mitään pakkopullaa mulle :)

Jos eka viikko menikin melko tiiviisti ton KASVARA 5 parissa niin toinen (viime viikko siis) oli huomattavasti monipuolisempi. Tiistaina meillä alko liikunta, joka oli kaikkea muuta mitä kukaan meistä osas oottaa. Me oletettiin että meille vaan vähä kerrotaan kuinka joku hippaleikki vedetään lapsille mut ei. Se opettajahan pisti meidät hommiin! Siellä me juostiin urheilukentällä viestejä ja hippaa, heitettiin turbokeihästä ja hypättiin pituutta. En oo varmaan ikinä tehny liikuntatunnilla noin paljon ja tosissani ja kyllä tunnin jälkeen tosiaan tunsikin jotain tehneensä! Meistä urheilullisimmillakin oli monta päivää reisilihakset ihan jumissa, että voi vaan miettiä miten lapset pystyy tähän kaikkeen :D

Liikunta meillä jatku perjantaina, jolloin oltiin sisällä salissa. Taas meillä oli erilaisia hyppy- ja koordinaatioharjoituksia, viestejä, pallon heittoa, vierittämistä yms ja lopputunnista mentiin patjasaliin pyörimään. Pakko vielä sanoa, että en tosiaan muista myöskään millon oisin nauttinut liikunnasta noin paljon. Kai mää sitten oon oikeella alalla kun näin lapselliset jutut saa mut innostumaan näin paljon!

Viime viikolla meillä alkoi myös harjoitustunnit tosta KASVARA 5:stä. Niillä siis tehdään kaikkia aiheeseen liittyvää käytännön juttua. Ihan ekana meidän piti tehdä kotona oma polku lapsuudesta tähän päivään ja esitellä muille. Ite piirsin oman elämäni aarrekartan, joka onnistu omasta mielestäni ihan hyvin ja sain siitä ihan kehujakin sekä muilta opiskelijoilta, että kurssin vetäjältä. Nyt me ollaan pistetty alulle vähän isompi projekti eli lapsen jäljitystehtävä. Meidän tulee siis viettää yksi arkipäivä (~12h) varhaiskasvatusikäisen lapsen kans ja tehdä siitä sitten vajaan parinkymmenen minuutin esitys. Ite teen tämän kummitytön 3v isoveljestä ja kävinkin just sopimassa päivät kun meen niille (en siis oo yhtä päivää putkeen vaan kahtena päivänä 6+6h).

Keskiviikkona pyörähti sitten käyntiin ekat kasvatustieteen perusopintojen luennot. Eka aihekokonaisuus siis nimeltään Kehitys, kasvatus ja elämänkulku ja eka luento ainakin oli kuolettavan tylsä... Toivottavasti tuo oli poikkeus :D No, onneks kaikki luennot ei ihan tylsiä oo ollu, sillä perjantaina alkanut Digitaaliset mediat työvälineenä vaikutti aika mielenkiintoiselle ja meillä on siihen liittyen paljo nettitehtäviä, joita saatan julkaista täälläkin.

Kaikenkaikkiaan siis tähän asti oon ollut erittäin tyytyväinen opintoihini Tampereen yliopistolla. Saa nähdä pysyyko aatokset samana vai muuttuuko mieli, mut kävi miten kävi aion melko varmasti jatkaa näistäkin asioista kirjoittelua tänne blogin puolelle, koska oon varma, että moni, joka harkitsee alalle hakeutumista lukee mielellään opiskelusta ihan käytännön tasolla. Ne lukijat, joita nää ei niin kiinnosta voi helposti skipata kyseiset postaukset ja oon pahoillani, jos tosiaan joku päätyi lukemaan tämän vaikka ei vois vähempää kiinnostaa :)

kuvat tosiaan weheartit.com

Fuksiaiset 2013

Viime viikon torstaina meillä varhaiskasvatuksen opiskelijoilla oli tutoreitten järkkäämät fuksiaiset. Fuksiaisiin ei siis tietenkään oo pakko osallistua mut kyllä meistä melkeen kaikki oli siellä enkä ite ainakaan ois jättäny tuota välistä! Meidät oli etukäteen jaettu joukkueisiin ja jokaisella joukkueella oli teeman (kansalaisuudet) mukainen pukukoodi. Mun tiimille valkkautui teemaksi ranska, joten päätettiin pitää hauskaa raitapaidoissa, baskereissa ja viiksissä. Fuksiaisissa siis kierreltiin Tampereen keskustan pinnassa joukkueina rastilta toiselle suorittamaan tehtäviä. Karttaan oli kirjoitettu myös välitehtäviä, joita piti suorittaa matkan varrella. Iso osa tehtävien suorittamista on myös rastihenkilöitten lahjominen ja sitä varten me ostettiin jokainen pullo viiniä sekä patonki ja croissantteja.

Tapahtuman oli määrä startata viideltä sorsapuistosta, joten me kokoonnuttiin reilu tunti ennen yhdelle meidän porukan jäsenistä paistamaan croissantteja, valmistautumaan henkisesti ja mikä tärkeintä: piirtelemään viiksiä toistemme naamoihin. Tää kyseinen asunto on ihan keskustan pinnassa, joten siitä sit käppäiltiin puistoon kun kello alko viittä lähennellä. Sää oli ihan mahtava ja alkuillasta tuli jopa vähän liian kuuma kun aurinko porotti ja meidän piti käristyä meidän ranskiskuteissa.

ranskatiimi !

Sorsapuistossa vielä ennen lähtöä pidettiin kuvaussessiot ja leikittiin vähän (me lto:t leikitään aina...) lämppäriks. Rastien kiertely oli kyllä ihan ylikivaa! Meidän piti mm. rakentaa spageteista ja vaahtokarkeista korkea rakennus, tehdä ihmispyramidi, rakentaa palikoista rakennelmia sokkona, kuljettaa kananmuna rikkoutumatta ja ilman käsiä jokaisen ryhmän jäsenen kautta ''maaliin'' jne. Vähintään yhtä kivoja oli välitehtävät: flashmob, hyvä teko, elämänneuvo pulsulta (me saatiin ''vasaani'')...

Eiffelin torni

hallituksen kokous

''kääri vastaantulija wc-paperiin''

sokkorakennusta

Kuus rastia, epätoivoisia tavaranvaihtoyrityksiä sekä liian monta valkkari- ja vessataukoa. Niistä oli meidän vaellus tehty. Tehtäväosuuksien jälkeen pidettiin palkintojenjako ja niinhän siinä kävi et meidän jengi ylsi pronssille! Kelpo suoritus ja ite ainakin oltiin tyytyväisiä. Yo-talolla oli sit yhteiset jatkot luokanopeopiskelijoitten kans ja siellä bailattiin siihen malliin, että myöhästyin vikasta bussista ja piti ottaa taksi... Lompakko ei tykänny mut kerrankos sitä... Mulla ei oo kyllä aikoihin ollu noin kivaa iltaa että suosittelen fuksiaisiin osallistumista kaikille kyllä kun semmoset eteen tulee! Tutustuu porukkaan hauskalla tavalla ja pääsee tekemään kaikkea kivaa :) Tokikin fuksiaiset ei noudata todellakaan kaikilla aina samaa kaavaa, mut uskon että hauskuusprosentit on jokaisella ihan yhtä korkeella!

me fuksiranskikset ja meidän ihanat tutorit

kaikki kansalaisuudet sulassa sovussa. Meitä oli siis afrikkalaiset, ruotsalaiset, kiinalaiset, intialaiset, meksikolaiset sekä tietty me ranksalaiset

Yliopistotyttö

Musta on ny tullu semmonen yliopistotyttö. Tulin tänne Tampereelle tosiaan jo viime viikon tiistaina, mutta sain vasta eilen itelle koneeseen netin, joten sattuneesta syystä alkuhuumapostaukset on nyt jäänyt välistä. Paitsi että on mulla se alkuhuuma edelleen. Mulla ei myöskään oo tarjota kuvia ja tällä uudella koneella ei oo ees vanhoja, joita vois laittaa tänne ihan vaan tasapainottamaan kokonaisuutta, että ihan vaan tekstin kans mennään nyt. Enkä kyllä jaksa alkaa satuilemaan kauheen tarkasti, joten mennäänpä pitkästä aikaa semmosen listan voimin eteenpäin.

Viikon sisään oon:
- eksynyt lähes saman tien ku astuin junasta Tampereelle
- nukkunut hostellissa ekaa kertaa ikinä
- tutustunut uusiin ihmisiin
- ehtinyt jo hajoilla yliopiston tietotekniikkasysteemeille
- muuttanut soluun
- tajunnut että kaikesta huolimatta oon loppujen lopuks siisti ihminen (siis niinku siivoussiisti)
- oppinut busseilla ajelun
- käynyt ekalla luennolla

Odotan jo innolla:
- fuksiaisia (ylihuomenna!!)
- ekaa kotikotiviikonloppua Kannuksessa
- töitten alkua

Tänään on yliopiston avajaiset ja mennään Elinan kans kattoo Anssi Kelaa jatkobileisiin. Että semmosta tällä kertaa :)

Kesä loppuu

Mää oon aina niin surullinen ku kesä loppuu. En tiä mistä se johtuu mut sellanen oon kuulemma ollu jo pienenä. Kesä on mun lempivuodenaika niin ehkä se johtuu siitä tai sit siitä että mulla on synttärit elokuun lopulla eli jonkulaista ikäkriisiangstailua. Nojaa joka tapauksessa taas on tullu suru puseroon.

Mua surettaa kun helteet on ohi taas moneks kuukaudeks. Mua surettaa kun lyyliltä ei saa enää pehmistä. Mua surettaa kun muutan kohta ja kaikki kaverit menee muualle tai jää tänne. Mua surettaa kun unohdin heittää talviturkin tänä kesänä. Mua surettaa kun oon kohta vanha tummu (=20v). Mua surettaa kun pitää muuttaa pois kotoa. Mua surettaa kun enää ei voi mennä kaverien kans vaan laitureille istuskeleen ilman että takki on mukana. Mua surettaa kun yöt on taas pimeitä.

Mää ja kesän toisiks viimenen pehmis

Oikeestaan oon kyllä ollu tähän päivään asti ilonen ja nauttinu mun Kannus-elämästä ja viimesistä kesäsäistä. Tää kesä on ollu tosi kiva! Pääsykokeet, kesäteatteri, kaverihengailut, kaikki. Jäi mulla jotain vielä tekemättä. En esim. pyöräilly Ohtakariin kun säät ja mun vapaat ei kohdannu ikinä ja sitte ku ois ollu hyvä mennä niin tuli se varvasepisodi ja idea oli tuhoon tuomittu. En myöskään päässy huvipuistoon enkä tosiaan käyny kertaakaan uimassa. Mutta siinäpä on sitte tekemistä ens kesäks!

Mä tosiaan näillä näkymin lähen Tampereelle ens tiistaina. Keskiviikkona alkaaki sit yliopisto orientoivien opintojen muodossa ja siitä mun syksy sit virallisesti alkaa. Jänskättää ihan yliliikaa mut eiköhän se siitä. Harmaita hiuksia on aiheuttanut asunto, jonka avaimet saan kouraan vasta 2.9. mutta onneks asioilla on tapana järjestyä ja mullahan on Tampereella suht paljon tuttuja. Vaikea uskoa, että musta ihan oikeesti tulee yliopisto-opiskelija!

Monorock 2013

Viime lauantaina tosiaan täällä Kannuksen menomestoilla oli semmonen tapahtuma ku monorock, jossa paikalliset (ja vähä tieten jotku muutki, en oikeen tohon bändikattaukseen niin keskittynyt) bändit esiintyy toisessa paikallisessa juottolassa eli Menomonossa. Päätettiin kavereitten kans et se on se ilta ku me tytöt juhlitaan ja mehän juhlittiin. Ei innostuttu itse asiassa ees menemään koko rockiin vaan viihdyttiin paremmin Kannuksen toisessa baarissa koko ilta. Mun ei oikeestaan ollu tarkotus ees kirjottaa tästä tänne kun ei nyt niin merkittävä ilta mun elämässä ollut, mutta kun tajusin mistä illan kuvasaldo koostu, halusin ehdottomasti jakaa sen tänne ja sama kai se oli samalla jotain raapustella tähän kylkiäisiks.

Tosiaan oon jo pitemmän aikaa luvannut tutustuttaa mun toholampisen ystävän Sannin Kannuksen menoon ja kun kuulin et monorock on taas tänä vuonna, päätin et sillon me mennään kun sillon ehkä on vähän tavallista enemmän porukkaa liikkellä ja kivempi aina jos on enempi menoa. Houkuttelin sitten muitaki kavereitani messiin ja koska meillä ei ollut ketään kotona (paitsi minä tietty ehe ehe) päätettiin istua iltaa ja alotella meillä alkuillasta. Sannin lisäks meillä hengas Heidi ja Kristel ja myöhemmin Jenna pyörähti paikalla hovikuskinsa kanssa. Mukavaan iltaan kuulu Virosta tuotuja söpöjä lohikäärmekarkkeja ja muuta nannaa suuhunpantavaa (totta kai ruoka mainitaan ekaks!), mahtava seura, Alias ja no tietty me jotain juotiinki. Niinkuin eräs repliikki tämän kesän kesäteatterinäytelmässäkin kuulu: ''Kuivin suin on raskas taivaltaa''. Niin ja lopulta sit sinne baariin eikä sielä sen kummempaa ku ei yleensäkään. Hauskanpitoa kaverien kans, tanssimista, hassuttelua ja uusia tuttavuuksia :)

Mä en kauheena tykkää käydä baareissa joskus tyyliin talvella ku pitää pelata niitten ulkovaatteitten kans ja vaikka esim. en ite poltakaan niin ei sitä jaksa yksin jäädä pöytään istumaan ku muut menee ulos niin talvella sinne saa sit paleltua. Kesällä on siis ehdottomasti kivointa baareilla ku on niin kivat säät et voi hengaa ulkonakin ja niin. Oon silleen epävirallisesti laskenu et käyn baareissa noin kerran kahessa kuussa keskimäärin ja jostain syystä ne kerrat painottuu aika vahvasti tonne elokuulle, heh. No se on se ku koulut alkaa ja kesä loppuu ja monilla kavereilla (mukaanlukien minä ite!) on synttärit.

Niin ja ne kuvat tosiaan. Mullahan oli siis pyhä aikomus ottaa kerrankin kuvia ku kaverit on koolla. Kamerassa uudet patterit (kyllä, tuo toimii pattereilla) ja heti ekana pakkasin kameran laukkuun kun lähettiin. No mitä löytykään...

Tilattiin heti ekana mustikkashotit ja kuvattiin niitä heti monta minuuttia ennenku kaadettiin ne kurkusta alas... Alin kuva on Heidin kännykällään ottama. Ja siis näähän ei tosiaankaan oo ainoat meidän mustikkashottikuvat, mut muissa näky aina jonkun naama niin en jaksanut alkaa kyselemään lupia julkaisemiseen kun ei nää nyt niin tähdellisiä ollu. Mut rehellisesti sanottuna huvittaa et näiden kuvien jälkeen oma kamerani ei tullut koko iltana enää laukusta ulos. Että se niistä kuvista sitten. Puolustukseks täytyy kyllä sanoa et siinä vaiheessa kun tajuttiin et meidän asut sopi värien puolesta tosi hyvin yhteen (kaikilla pääväreinä punainen, musta ja valkoinen) yritettiin ottaa hyvä yhteiskuva, mutta ne ei ihan oo sitä maailman julkaisukelpoisinta materiaalia.

Kuvien puutteesta huolimatta ilta oli erittäin onnistunut! Oli mukava viettää aikaa ystävien kanssa ja oli mukava nähdä semmosiakin tuttuja joiden kanssa ei niin paljon tuu vapaa-ajalla hengattua. Lisää tämmöstä kiitos!

Tallinnan reissu

Kävin tässä alkuviikosta Tallinnassa pyörähtämässä äitin, pikkupoikien, kummitätin, kummin tytön ja niiden sukulaistytön kanssa Tallinnassa. Tehtiin ihan vaan semmonen pikkunen irtiotto arjesta ja oikeestaan mun ei ees alunperin pitänyt lähteä mukaan, mutta päätin sitte kumminkin mennä kun mulla ei oikeen muuta kesälomareissua tälle kesälle oo.

minä aamulla lähössä matkaan

Tiistaiaamuna lähdettiin siis ajelemaan ensin Jyväskylän suuntaan kummitätille. Tuo sukulaistyttö napattiin meidän porukan kyytiin kun se asuu kans täällä Kannuksessa niin samahan se oli mennä yhteisellä kyydillä. Ennen puoltapäivää oltiin jo Jyväskylässä, josta matka jatkui linja-autolla Helsinkiin, josta siis hypättiin laivan kyytiin. Laivalla vietettiin siis yö. Mä ite olin aikaisen aamuherätyksen ja pitkän bussimatkan takia niin väsynyt, että en kauaa jaksanut hereillä kukkua. Vähän ku sai ruokaa ja taxfreestä karkkia niin uni maitto oikeen hyvin. Laivan kannella oli kuitenkin pakko päästä käymään ennen nukkumaanmenoa. Siellä sato ja tuuli, joten sain olla kannella ihan omassa seurassani. Oli jotenki aivan mahtava tunne seistä siellä kun tuuli oli niin kova, ettei meinannut pystyä hengittämään. Keksin sit maailman parhaan idean ottaa semmosia todellisen elämän tuulitukkakuvia. Ku kaikissa mainoksissa ne näyttää aina niin hyvälle vaikka todellisuus on yleensä aivan toinen...

Aamulla sitten tosiaan poistuttiin laivasta Tallinnassa. Siellä vietettiin aika semmonen perus turistipäivä. Kierrettiin Tallinnaa semmosilla ihme busseilla, joihin sai hypätä kyytiin ja kyydistä pois ihan millon ja missä vaan ne meni. Sisällä bussissa oli kuulokkeet, joiden kautta kerrottiin kaikkea näkymistä ympärillä. Kiertoajeluja oli kaikkiaan kolme ja me mentiin ne kaikki kokonaan. Tottakai piti vähän shoppaillakin. Ite sain ihan mukavasti kulutettua Bershkassa ja Pull and Bearissa, mutta materialistiminä on nyt hetken aikaa tyytyväinen. Kummitäti ehdotti et syötäisiin vanhassa kaupungissa semmosella aukiolla, jossa oli paljon eri ravintoloitten terasseja ja kyllä kannatti! Ruoka oli hyvää ja maisemat kivat. Ainut mikä mua ällötti, oli ne pulut, jotka kärkky koko ajan jaloissa josko ruokaa tippuis niille asti...

Hotellille saavuttiin taas niin myöhään, ettei juuri mitään kerennyt enää ennen nukkumaanmenoa tekemään. Vähän seikkailtiin hotellilla (koitettiin sniikkailla millasia jewel suitet oli!) ja pelattiin pari erää paskahousua, mut väsymys vei meidät kaikki kumminkin petiin aika pian. Aamulla oliki eessä yks reissun kohokohdista: hotelliaamupala!

Oltiin siis tuolla Radisson Blu Olümpiassa ja täytyy kyllä sanoa et ihan hyvä hotelli oli kyseessä, ei valittamista. Ja se aamupala oli tosi nam :p

Meidän laiva Suomen suuntaan lähti satamasta yhdeltä, joten vielä oli aikaa tehdä viimeiset ostokset. Ja pakkohan se oli perus Suomi turistina marssia laivaan kilisevän kassin ja lonkkupäkin kans. No, noistapa riittääki sit hetkeks aikaa... Laivalla oltiin jo meidän turisteilun uuvuttamia siinä määrin, että haettiin ruokaa naaman eteen ja istuttiin koko reipas puoli tuntia ravintolan pöydän ääressä zombeina. Onneks meidän linja-auton porukka oli ripeetä sakkia ja päästiin lähtemään kohti Jyväskylää etuajassa. Yötä vasten huristeltiin vielä kotiin Kannukseen ja torstain ja perjantain välisen yön nukuin jo onnellisesti omassa sängyssä.

Että semmonen pikavisiitti tonne etelänmaille se. Eilinen päivä meni aika lailla reissusta selvitessä ja tänään oon siivoillu hullun lailla (ja lukenu pikkupoikien kans Potteria ku se on NIIIIIN jännässä kohdassa) kun tytöt tulee tänään meille istumaan kaunista kesäiltaa. Täältä meillä on suuntana Kannuksen yö ja Monorock. Kuin jännää!