Koulupaikka

Mun jännitys on nyt ohi. Tai oli jo torstaina. Sillon tuli nimittäin Tampereen yliopiston tulokset kasvatustieteitten osalta. Mää pääsin sisään mun kakkosvaihtoehtoon mikä siis on varhaiskasvatuksen koulutus. Oon tottakai harmissani, että en päässyt luokanopekoulutukseen mut aina voi hakea ens vuonna uudestaan ja oon kumminki tositosi tyytyväinen et ylipäätään pääsin ekalla yrittämällä sisään kouluun!

kesäteatterikampaus ja uus paita alennuksista

Nyt onki sit kaikkea mitä pitäis saada aikaseks. Pitäis hommata asunto, opetella pesemään pyykkiä (kyllä, jostain syystä oon välttyny ton oppimiselta aiemmin) ja hoidella kaikki paperihommat yliopiston suuntaan ja muualle. Ihan mahtavaa et pääsen asumaan mun lempikaupunkiin ja opiskelemaan mun lempiyliopistoon! En kestä.

Oon nyt sitten saanu tilalle vähän toisenlaista jännitystä elämääni. Tänään alkoi Eskolan kesäteatterin esitykset ensi-illan merkeissä luonnollisesti, joten näytelmäjännitys valtaa mun elämän nyt tulevaks muutamaks viikoks. Voi että ku oon taas huomannu miten tuo on kyllä jotenki niin aivan ihanaa touhua tuo kesäteatterijuttu. Se tunnelma, yhdessä tekemisen meininki ja YHTEISHENKI, jonka tekee aivan mahtava porukka. Toistanko itteäni jos sanon taas, että en kestä? Mulle tuli kauheen surullinen olo ku ajattelin et tarkottaako tuo tamperelaistuminen nyt sitte sitä et kesäteatterointi on mun osilta tän kesän jälkeen tässä... Mut ei kai sen tarvi sitä tarkoittaa. Junathan kulkee kyllä ja muutenkin kesä tulis kotopuolessa vietettyä vielä ensi vuonnakin. No, kattoo nyt :) Toivon kyllä todella et pääsen ainaki vielä joskus mukaan tuohon hommaan tänkin jälkeen! Mutta onneks on vielä pitkä heinäkuu esitystensä kans jäljellä, joten eipäs vielä masistella loppumista kun vasta esityksetkin alko!

Ainiiiiiin! Koulupaikkauutisen lisäks mä sain viime viikolla (alkuviikosta) hyvän työuutisen ja musta tuli mansikkatyttö S-marketin eteen et sieltä vaan kaikki paikalliset mansikkaa hakemaan niin mäki pääsen jotain palkkani eteen tekemään!

Juhannusmoi

En kerenny ladata tätä videota youtubeen ennenku lähdin Kalajoelle, joten tää tulee nyt vähän jälkijunassa.

PMMP oli MAHTAVA! En kestäääää!

Ai niin joo en mennykää tonne ite autolla ku äiti epäili etten osais parkkeerata siellä miljoonien autojen keskellä, joten se kuskas :)

Tiia leipoo: Keskikesän juhlan kesämuffinit

Mä oon ollut tän viikon yksikseni kotona, kun äiti, iskä ja pikkupojat on ollu Vuokatissa ja Aki päivät töissä ja illat jossain muualla kun kotona. Oon leiponut meijän pakkasen täyteen herkkuja nyt kun oon kerrankin saanu olla keittiön herra. Tänään kumminkin tajusin että en oo tehny mitään juhannukseksi. Päätin siis kokeilla tällasia muffineita, joihin ohje löyty Valion sivuilta

ARGH! Painovirhepaholainen! Alkuperäisessä ohjeessa siis tomusokeria on vain puoli desiä ja itse käytin desin. Tarkoitus oli laittaa että ½-1, mutta ajatus taisi harhailla muualla ja laitoin vahingossa väärän määrän :(

Itse käytin koristeena ihan vaan kaapista löytyneitä kesäisiä nonparelleja ja strösseleitä ja ihan kivan kesäisiä noista mun mielestä tuli! Nää oli ihan sikahelppo tehdä, suosittelen kyllä jos tekee mieli tehdä jotain nopeaa, helppoa, hyvää ja kivan näköistä :)

Luokanopettajakoulutuksen soveltuvuuskoe Tampereella 2013

Tässä postauksessa puhutaan vain ja ainoastaa tosta soveltuvuuskokeesta, joten jos ei kinosta niin suosittelen skippaamaan lukemisen, koska voi olla aika tylsää luettavaa epäkiinnostuneille. Ite ennen soveltuvuuskoetta koitin etsiskellä tietoa ja vinkkejä eikä mistään tuntunut löytyvän mitään. Aloitin eri keskustelupalstoille yhteensä varmaan miljoona keskustelua enkä saanut niihinsä yhteensä kuin ihan vaan muutaman vastauksen. Tämä postaus on siis suunnattu erityisesti niille, jotka ensi keväänä ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana jännityksissään etsivät kaiken mahdollisen tiedon noista soveltuvuuskokeista. Ja tietysti myös niille, joita nyt vaan sattuu kiinnostamaan miten mä vietin mun viime keskiviikon :)

Elikkä siis keskiviikkoaamuan suunnistin Google Mapsia apuna käyttäen taasen yliopistolle, jossa meille oli alkuinfo klo 8.15 alkaen. Siinä kerrottiin näitä perusjuttuja niinku hakuperusteet, päivän aikatauluista jotain jne. Lähes heti infon jälkeen meidän tultiin noutamaan kolmanteen kerrokseen visuaalisen ajattelun & medialukutaidon koetta varten. Tänä vuonna tuo koe mittasikin lähinnä vain ensiksi mainittua eli visuaalista ajattelua, sillä tehtävänantona oli tehdä kolmiosainen kollaasi aiheesta ''merkityksellinen tapahtuma elämässäni'' päivän Aamulehteä ja erästä maalausta käyttäen. Kutsukirjeessä meitä oli myös pyydetty varaamaan mukaan sakset, liimapuikko sekä eripaksuisia mustia tusseja juurikin tätä osiota varten. Aikaa oli kaksi tuntia, mikä oli minusta juuri sopiva. Siinä ajassa ehti suunnitella työnsä materiaalin puitteissa sekä etsiä tarvitsemansa ja laittaa työ kasaan. Olin omaan lopputulokseeni kohtalaisen tyytyväinen, mutta mielenkiinnosta olisi ollut ihan kiva nähdä muidenkin töitä. Pisteitä tuosta osiosta jaetaan korkeintaan 10 ja taiteellisuuteni (tai sen puutteen) huomioonottaen  tuskin yllän täysiin pojoihin.

Loppupäivän aikataulut olivatkin sitten jokaisen kohdalla henkilökohtaiset. Itselleni tuli tuon askartelutehtävän ja yksilöhaastattelun väliin muutaman tunnin tauko, mutta onneksi olin varannut mukaan kirjan ja evästä. Vinkkinä muuten tulevaisuuden hakijoille, evästä kannattaa varata mukaan sillä pisimmillään päivä voi venyä kuuteenkin asti! Toki yliopiston ruokalassa saa käydä syömässä (tänä vuonna ainakin kuulemma henkilökunnan hinnalla) ja yliopistolla on myöskin kahvio, josta saa ostaa pientä purtavaa ja jos odotukset oikein pitkäksi venyvät, voi kaupungillekin lähteä kunhan hommaa itsensä ajoissa takaisin. Itse tosin koin nämä itse tuodut eväät parhaaksi vaihtoehdoiksi minulle. Enkä vähiten niiden edullisuuden ansiosta. Tosiaan siis tuon muutaman tunnin aikana ehti vaihtaa aivot kollaasimoodilta haastattelumoodiin ja taltuttaa muriseva vatsa.

Yksilöhaastattelu jännitti minua kaikista eniten. Kuitenkin mulla kävi tosi hyvä säkä haastattelijoiden kanssa. Mies ja nainen, jotka olivat molemmat todella sympaattisia sekä kiinnostuneen ja mukavan oloisia! Joillakin oli kuulemma haastattelijoilla selkeästi ollut rooleja tyyliin tympääntynyt, tylsistynyt tai epäkiinnostunut. Tosiaan haastattelijoita oli kaksi ja (minun osaltani ainakin) he olivat erittäin mukavia ja saivat oloni rennoksi heti alkuunsa. Kun jutustelun sai käyntiin, se sujui ihan hyvin. Haastattelijat kyselivät kaikenlaista täyttämäni esilomakkeen pohjalta ja muutenkin. Pää''teemoja'' oli opettajan työ, opettajan koulutus sekä mun omat mielenkiinnot ja ominaisuudet. Haastatteluaika 20min. tuntu menevän ihan hujahduksessa ohi! Mulle itelleni jäi tosi kiva kuva haastattelusta ja tein parhaani. Tiedä sitten mitä nuo hakevat opiskelijoiltaan, mutta toivottavasti se oli sitä mitä mä niille tarjosin :)

Yksilöhaastattelun jälkeen odottelin taas noin tunteroisen, jonka jälkeen oli ryhmähaastattelu. Kun yksilöhaastattelusta oli selvitty, tuo ei jännittänyt enää yhtään. Ryhmässä on aina mahdollista saada tukea toisiltaan ja muutenkin. Mun ryhmässä oli mun lisäksi kolme muuta hakijaa, kaksi tyttöä ja yksi poika, ja meidän ryhmä ehti jo ennen itse tilannetta vähä tutustua toisiinsa ja meidän onneksi kemiat kohtas hyvin. Ryhmähaastattelu kesti n. 20-30min (hhaha, en muista enää!) ja sinä aikana meidän piti ryhmänä valita kuvitteelliseen kouluun seitsemästä kuvitteellisesta hakijasta kuvattuun virkaan paras vaihtoehto. Ideana ei ollut siis keksiä oikeaa vaihtoehtoa (kaikki kuulemma olisivat voineet olla oikein. Perustelut olivat tärkeämpiä) vaan katsoa miten hakijat toimivat yhteen ryhmänä.

Yhteensä yksilö- ja ryhmähaastattelusta voi saada enintään 20pistettä, joka kerrotaan 2,5:llä eli varsinainen maksimipistemäärä nousee 50 pisteeseen. Toivotaan nyt et pääsin mahdollisimman lähelle täysiä... :)

Mulla kyllä oikeestaan on aika skeptinen suhtautuminen tonne pääsyyn heti näin ekalla kerralla. Sain Vakavasta n. 120 pistettä. Pienin pistemäärä jolla on kutsuttu soveltuvuuteen oli n.109 ja ihan maksimi 193 (tosin pohdittiin äitin kanssa että onkohan kukaan kumminkaan ihan sitä saanut). Tuolla lopullisia valintapisteitä varten Vakava-pisteet skaalataan niin, että huonoimmilla pisteillä suoriutunut saa 0p ja parhailla 20p. En tiedä paljonko ite saan tuosta pisteitä, mutta valitettavasti veikkaan alle 10 pistettä. Koulumenestyspisteitä mulla on kasassa 11/20 eli ei mitenkään ruhtinaallisesti niitäkään. Tietenkin jos nyt nuo soveltuvuudet on sujunut ylihyvin, mulla on vielä mahiksia, mutta toisaalta pessimisti ei pety. senpä näkee sitten parin viikon päästä miten kävi...

Kokeen jälkeen valmiina lähtemään kotiin rautatieaseman lattialla :)

Tampere

Eilenillalla mun Tampereen reissu viimein päätty kolmen ja puolen tunnin junassa istumisen jälkeen onnellisesti kotiin. Vaikka mulla oli aivan mahtava alkuviikko lempikaupungissani, oli silti ihana palata välillä kotiin ihan vaan olemaan ja nukkumaan viimein kunnon yöunet! Tosiaan postauksen kuvat on lähinnä fiiliskuvia reissusta. Kaikki on otettu kännykän kameralla, ja alkuperäinen käyttötarkoitus oli lähetellä niitä kavereille WatsAppissa.

Sunnuntaiaamuna mulla oli aikainen herätys. Lähdettiin siis sukulaisporukalla minibussilla serkun tyttären ristiäisiin. Sattu kyllä hyvään saumaan noi ristiäiset kun säästin tossa junalipun hinnasta aika paljo kun sai pääsykokeet ja nuo samaan reissuun! Tosiaan lähtö siis oli jo puoli kasin pintaan kun haluttiin olla hyvissä ajoin perillä. Matka sujui mukavasti serkun 4v tyttösen kans prinsessakirjoja lukien ja niistä jutellen :)

Kyytiä odotellessa

 Itse kastejuhla oli ihana ja sujui hyvin. Mä siis tosiaan sain ensimmäisen kummilapseni ja ihanan sainkin! Sain myös kunnian toimia tyttösen sylikummina ja voin kertoa et olin kyllä otettu kun serkku (joka btw on mun kummisetä!) mua siihen hommaan pyysi. Ainut huono puoli tossa sylikummin hommassa oli se, että pienessä huoneessa, jossa on paljon väkeä, minkä takia celsiusasteet on vähän turhan korkeella, se pikkuinen pallero lämmittää heti ku tehokkaampikin patteri. En tiä haluunko nähdä kuvia kyseisestä tilanteesta ollenkaan ku oon varmaan ihan punainen ja hikinen kaikissa :D Ihme kyllä itse juhlakalu ei ollut kuumuudesta moksiskaan ja oli erittäin sievästi koko toimituksen ajan (ja sen jälkeenkin! Ei tainnut tyttö paljo itkeskellä koko päivänä). Juhlallisuuksien jälkeen me Kannuksen porukka jäätiin vielä joksikin tunniksi viettämään aikaa yhdessä ja kun muut käänsi auton keulan kohti kotikontuja, serkku heitti mut Tampereen keskustaan odottelemaan Tamperelaistunutta ystävääni Elinaa.

Vietin siis sunnuntai-maanantaiyön Tampereen keskustassa sijaitsevassa hotelli Homelandissa. Elina tuli sinne mun seuraksi ja oli kyllä ihana nähdä pitkästä aikaa ja juoruta kunnolla! Elina myös neuvo mulle helpoimman reitin yliopistolle ja luultavasti ilman noita neuvoja oisin ollu ihan hukassa (vaikka reitti olikin lähes suoraa tietä). Tuosta hotellista vielä sen verran, että se oli erittäin positiivinen yllätys! Huone oli iso ja tilava, sängyt myöskin isot ja ihanan pehmeät, huoneitten varustelu oli aivan omaa luokkaansa (kaikki löyty haarukoista ja veitsistä, hellaan ja mikroon sekä televisioon ja nettiin) ja äänieristyskin toimi. Ei meinaan liikenne tai muut asukkaat häirinny pätkän vertaa. Tuo ei siis ollut ihan semmonen perinteinen hotellihotelli (tyyliin sokoshotellit ja muut) vaan ehkä vähän asuntolatyyppinen. Palvelukin pelas tosi hyvin. Sunnuntaisin tuolla on respa auki kuuteen asti ja kun kävi ilmi, että en välttämättä ihan kuuteen mennessä paikalle ehtis, soitin hotellille ja respan nainen lupasi ystävällisesti oottaa, että mäkin pääsen perille ennenkuin hän sitten lopettaa työt. Saavuin paikalle n. 20 minuuttia yli kuusi ja sain palvelun hymy huulilla ilman häivääkään ärsyyntyneisyydestä kun työpäivä venähti. Aamupalalta en odottanut liikoja, koska luin netistä asiakkaitten palautteista et mitään ruhtinaallista on turha odottaa. No, eihän tuo nyt ihan mitään sokoksien aamiaisia päihittänyt, mutta musta se oli erittäin monipuolinen ja hyvä odotuksiini ja paikan hintaan nähden!

Homelandin aamupala

Jännitykseltä en malttanut syödä enempää ja nuokin piti tunkea kurkusta alas, mutta tosiaan noiden lisäksi ois saanu myös puuroa, pekonia, jogurttia, muroja, hedelmiä sekä kahvia ja teetä. Pointtina siis, että jos teidän tarvii joskus yöpyä Tampereella, suosittelen hotelli Homelandia erittäin lämpimästi. Jos jotakuta rupes kiinnostamaan niin hotellin omille nettisivuille pääsee tästä.

Maanantaina siis tosiaan suuntasin hotellilta puoli ysiksi yliopistolle, jossa mulla oli varhaiskasvatuksen soveltuvuuskoe. Mulla kävi tuuri ja pääsin alkuinfon jälkeen heti ekojen joukossa suorittamaan kokeen, joka siis oli ryhmätehtävä. Ensin piti kirjoittaa vähän ajatuksiaan varhaiskasvatuksesta yms ja sen jälkeen niistä piti keskustella ryhmän kans ja tehdä yhteenveto. Sen jälkeen piti tehdä jonkunnäköinen performanssi lapsuudesta ja lopuksi vielä keskusteltiin ryhmän kanssa omasta osuudesta ryhmän toiminnassa. Koe oli tunnissa ohi ja musta tuntuu vähän hassulta et vaan ton perusteella ne osaa sanoa kuka on sopiva alalle ja parempi ku muut hakijat. Kokeesta jäi ihan hyvä fiilis ja kokemuksena oli hyvä käydä tuolla, mut en usko, että mun suorituksella paikka tonne aukee. Itse asiassa ei kyllä haittaakaan, koska luokanope on se mun ykkösvaihtoehto ja pidin tota vaan vähä niinku harjotteluna keskiviikkoa varten. Pääsi vähän kokemaan tilannetta ja tunnelmaa ja sillä viisiin.

Koska olin tosiaan valmis lähtemään kokeesta jo 11 aikaan, suuntasin kaupungille. Tampere ja Mäkkärin tuplamakupirtelöt kuuluu jostain syystä vahvasti yhteen, joten ekana päätin nauttia yhden sellasen:

 Harmi vaan et toi kahvi-vanilja ei ollu kovin hyvää. Ensinnäkään en oikeen ees tykkää kahvista (sietääki sitte ihmetellä et miks ihmeessä ees tilasin ton...) ja toisekseen mua ärsytti ku nuo maut ei sekottunu toisiinsa ni jouduin litkiä eka vähä kahvia ja sit  vähä vaniljapirtelöä päälle. First world problems, indeed. Olin aikasemmin päättäny, että tuolla reissulla saan shoppailla kesän ostoskiintiön täyteen ilman omantunnontuskia. Arvatkaapa huviksenne miten kävi? No, tietysti se perinteinen et koko Tampereen keskustasta ei löytyny yhtään silmää miellyttävää riepua eli ton päivän jälkeen olin vaan kahta perustoppia paremmin vaatetettu.

Oon aina halunnu kokeilla noita kierreranskiksia joten nälän yllättäessä menin Koskikeskuksen yläkerrassa sijaitsevaan Daddy's dineriin, jossa tiesin noita herkkuja olevan ruokalistalla. Musta on hassua miten ranskiksen muoto voi vaikuttaa makuun, koska näköjään se vaan voi. Ihan hintansa väärti nuo oli mut ei tietenkään mikään maailman terveellisin lounas. No, kerrankos sitä.

Maanantaina iltapäivällä serkku haki mut kotiinsa, jossa siis vietin seuraavan yön. Oli ihana saada kotiruokaa noitten pikaruokaloitten jälkeen taas ja sainpas viettää oikeen kunnolla aikaa tuoreen kummitytön kans. Myöskin tyttösen isoveljen (3v) kanssa tuli leikittyä pitkä tovi kun en pojan suklaasilmiä voinu vastustaa. Tiistaina ennenkun serkku pudotti mut taas keskustaan etsimään seuraavaa hotelliani, poikettiin Ideaparkissa vähän shoppailemassa. Arvatkaapa taas mitä ostin? Yhden pehmiksen Spice Icestä. Kerranki ku oisin oikeesti ollu henkisesti valmis ostoksille niin mitään kivaa ei löydy!

Tiistaina alkuillasta siis löysin itteni taas Tampereen keskustassa ja tällä kertaa testauksessa oli Hämeenkadun omenahotelli (se joka on kauempana rautatieasemasta, niitä on siellä nimittäin kaks). Elina tuli taas viihdyttämään mua mutta tällä kertaa vain illaks. Yö ei ollut ihan yhtä miellyttävä ku kaks edellistä, koska jossain läheisessä pubissa tmv soi musiikki pikkutunneille asti ja bassokuviot tuli mun uniin. Myöskin jännitys varmaan osittain nakersi mun unenlaatua, mut sainpa kumminki ihan kiitettävän määrän unta.

Keskiviikon kokeesta ajattelin tehdä tässä mahdollisimman pian oman, erillisen postauksensa, koska siitä on niin paljon sanottavaa. Sen verran vielä tähän postaukseen, että taidanpa jättää tän illan lenkin välistä kun sen verran kilometrejä kertyi tuolla reissun päällä. Lihaskuntopuolikin kunnossa kun vauvaa on kanniskeltu ja ylipainavaa (miks en osaa ikinä pakata järkevää määrää kampetta!?) matkalaukkua raahattua ympäriinsä...

Tampereelle!

Huomenna 7.30 hyppään armaitten sukulaisteni kanssa minibussiin ja ajellaan yhdessä Tampereen suunnille. Siellä on mun serkun tyttären ristiäiset, ja mulla on ilo päästä sen pikku ihmisen kummiksi! Tätä on ootettu vuodesta 2008 kun pääsin ripelle ja sain samalla oikeuden kummin tehtävään.

Mun Tampereen visiitti ei rajoitu pelkästään noihin ristiäisiin. Pääsin askeleen lähemmäs mun haavetta toimia joskus tulevaisuudessa luokanopettajana kun läpäisin VAKAVA-kokeen vieläpä ihan kelvollisin pistein. Kutsu kävi siis Tampereen yliopistolle sekä lastentarhaopettajan että luokanopettajan soveltuvuuskokeisiin. Maanantaina on lastentarhaopen soveltuvuus ja keskiviikkona sit tuo luokanope et kotia kohti pääsen junailemaan vasta keskiviikkoiltana. Hotellia on tullu varattua ja muita yöpaikkoja varmisteltua sekä tiistaiks oon keksiny kivaa tekemistä tuoreen kummitytön ja tytsyn perheen kans (sillä on maailman söpöin 3v isoveli joka viime keväänä mun ylppäreissä laulo Frontside Ollieta!). Mut niistä lisää sitten ens viikon loppupuolella kun pääsen kotiin oman rakkaan koneen ääreen.

Tässä ylivalottuneessa kuvassa on vaan sitä jotain

Eli siis musta kuulette seuraavan kerran luultavasti vasta keskiviikkona koska ainut, millä pääsen ton Tampereen reissun aikana nettiin on kännykkä. Jotta kellekään ei ihan kauhee ikävä mua tulis (ja koska kuvattomat postaukset on tylsiä) päätin kuvittaa tän postauksen elokuun 2011 kuvamateriaalilla ku kävin vähä Lontoossa moikkaan mun poikaystävää :)

Nyt pakkaamaan että ehin nukkuaki ennen lähtöä vähä! Jänskättää jo aika lujaa sekä nuo ristiäiset että soveltuvuus, saa toivottaa onnea :)

Juhlallinen viikonloppu

Viime viikonloppu perjantaista sunnuntaihin oli yhtä juhlaa, sekä hyvässä että huonossa mielessä. Yhdet hautajaiset, kahdet valmistujaiset ja kuudet ylioppilasjuhlat tuli käytyä läpi ja kyllä oli urakkaa. Kaikki muut juhlat oli oikeen mukavia, mut rakkaan mummun hautaansaattaminen ei ihan ollu sitä mitä kesäkuun ekalta päivältä olin oottanu...

koitin muka jotain valmistautua kuvaamiseen...

Halusin esitellä tänne vielä ton Mick'sistä ostetun Vero Modan mustan topin, josa puhuinki jo vähä tossa mun yhdessä videossa. Ostin siis ton ihan vaan noita hautajaisia varten, mut halusin katella jonku tommosen, jota voi käyttää muulloinkin ja eiköhän vaan tuo löytänyt tiensä mun ylle myöskin noissa juhla-asuissa muutamaan otteeseen. Tuo oli ihanan kevyttä materiaalia ja viikonlopun helteillä se oli nappivalinta päälle. Ei hiostanut eikä puristanut mistään kohti ja tuntu melkeen niinku ei ois paitaa ollu päällä ollenkaan! 

 Alko tuulemaan ja koitin saada tukkaa ojennukseen

Aluks mua harmitti et ''jouduin'' ostamaan ton topin mustana kun vaihtoehtoja ois tosiaan ollu kahta eri vihreän sävyä mut nyt oon erittäin tyytyväinen tohon. Musta on helpompi yhdistellä eri asuihin ja siitä saa helpommin juhlavanki näkösen. Kuvissa mulla on siis hautajaiskuteet (paitsi bleiserin heitin matkasta heti sen jälkeen ku arkku oli laskettu hautaan ja siirryttiin muistojuhlaa kohti) mut viikonlopun aikana ihastuin myös ton topin ja keltavalkoraidallisen hameen yhdistelmään. Mukavan kesäinen asu se.

Koitin pitää tuulitukkaa kuosissa huonolla menestyksellä ja sitte luovutin. Tiia 0 - tuuli 1.

Hhaha, tässä tosiaan mun kameran ainut kuvasaldo viikonlopulta. Menin koko ajan niin tukka putkella, että en ees kameraa ehtinyt kaivaa esiin...

Kiitos joka tapauksessa kaikille ylioppilaille ja valmistuneille, joiden juhliin sain ottaa osaa! Oli ihana päästä osaks teidän tärkeetä päivää. Tunnelma tollasissa juhlissa vaan on jotain ihan parasta ja sainpa mää aika maittavia herkkujaki... Nyt saaki sit hetkeks jättää herkut ruokavaliossa taka-alalle ja alkaa lenkkeillä enempi ettei sitä ihan löllöönny!

Ja mummulle tietty hyvää matkaa sinne jonnekin minne me kaikki vielä joskus päästään!♥