Sillon ku äiti ootti Sauli, mä olin ala-asteen tokaluokalla. Sauli synty just ku menin kolmannelle ja olin siis melkeen 9 vuotta vanha. Mulla oli sillon jo kaks veljeä ja toivoin itelle tosi paljon pikkusiskoa. En ite muista tätä, mut äiti on kertonu että ku tultiin laitokselle kattoon sitä ja vastasyntynyttä pikkuveljeä, mä purskahdin vauvan nähdessäni itkuun ku oisin niin kovasti toivonut että se ois ollu tyttö. Nykyään tunnen tosta vähän huonoa omaatuntoa koska Sauli on ihan paras just omana itsenään vaikka onki ''väärää'' sukupuolta.
En tykkää laittaa läheisiäni paremmuusjärjestykseen, joten en voi sanoa et Sauli ois mun lempiveli, mut fakta nyt vaan on se, että me tullaan parhaiten toimeen meidän perheen sisaruksista. Akin kans ei kukaan meistä juurikaan kommunikoi (tai no ehkä niin päin, että Aki ei kommunikoi meidän kans) ja Jarno on vähä semmonen temperamenttinen ja joustamaton, joten yhteentörmäyksiä sillä sattuu mun ja Saulin kans aika usein. Me ei Saulin kans juurikaan tapella keskenämme. Meillä on samanlainen huumorintaju ja ollaan molemmat ihan pirun uteliaita, joten harrastetaan salapoliisikyyläystoimintaa aika usein yhdessä (kohteena esim. naapurit, muut meidän perheenjäsenet, sukulaiset). Me myös leikkimielisesti kutsutaan toisiamme nimillä RR-sisko ja RR-veli. Kirjaimet RR tulee sanasta RauhanRakentajat. Me huudetaan muutenkin meidän perheessä vähiten (Sauli varsinki!) ja ollaan sopuisia ja siivoja kanssa-asujia toisille. Tuo rauhanrakentaja nyt kumminki on semmonen vitsi, joka lähti siitä ku Sauli kerto miten sitä ärsyttää kun koulussa niitten opettaja sanoo muutamaa sen lempioppilastyttöä rauhanrakentajiks tarkoituksenaan nostaa nää kyseiset tytöt muiden yläpuolelle. Hassu kyllä miten tullaankin näin hyvin toimeen kun meidän mielenkiinnonkohteet on ihan eri paikoissa. Mä tykkään musasta, leffoista, teatterista, kirjoista ja semmosesta ja Sauli on konemies henkeen ja vereen. No eikös se oo niin et vastakohdat täydentää toisiaan.
Sauli on koulussa ihan perushyvä. Englanti ei oikeen suju kun se ei jaksa opiskella sitä niin paljo ku pitäis, mutta voin kertoa et mulla oli aikanaan sama ongelma ja hyvin oon elämässä pärjänny. Sauli on reipas ja rehti poika, joka saa helposti uusia kavereita. Sauli käy partiossa ja palokuntanuorissa. Sauli tykkää pitää huolta ulkonäöstään ja haluaa ite valita vaatteensa. Se on esim. ostanu itelleen (no, äiti osti) punaiset farkut, koska ne on sen mielestä niin stylet. Sauli on tosi huomaavainen ja osaa ajatella muita. Se auttelee meidän pappaa kaikessa mahdollisessa kun pappan oma suoriutuminen ei enää Parkinsonin taudin takia oo ihan priimaluokkaa. Sauli onki se jolle pappa soittaa, jos se ei saa hillopurkkia auki tai jos joku kotityö pitäis saada tehdyksi. Sauli auttaa myös kotona ihan vapaaehtoisesti. Se leikkaa kesäsin meidän nurmikon (jota muuten riittää) ihan mielellään ja nyt kun iskä on Lapissa kalassa ja mä oon varpaani takia jalkavammainen, Sauli on lenkittänyt meidän Taraa.
Sauli lohduttaa, jos mulla (tai jollain muulla) on paha mieli. Joskus Sauli on ihan omilla rahoillaan ostanut mulle suklaata tai jäätelöä, ihan ilman syytä. Se myös auttaa mua valitsemaan vaatteita ja sanoo näyttääkö joku asu hyvältä vai ei. Vaatekaupoissakin Sauli saattaa tulla jonku vaatteen kans mun luo ja sanoa et se sopis mulle hyvin. Ja yleensä Saulin ehottamat vaatteet onki ihan hyviä ja saattavat päätyä ostoskoriin asti. Ainut miinus on se, että Sauli tykkää selittää mulle kaikista koneista joita se on korjannu/aikoo ostaa/näki televisiossa jne. Mulla ne selitykset menee ihan yli hilseen, mut kyllä niitä nyt kuuntelee jos hintana on se, että saa viettää aikaa noin ihanan pikkuveljen kans!
Sitte joskus ku Sauli alkaa seurustella jonku kivan tytön kans (ei-kivat mää häädän luudan kans pihalle), näytän sille tytölle tän postauksen ja sanon, että tuota poikaa ei kannata ihan hevillä näpeistään päästää!
